1.4.1917
Pekka Svinhufvud
Hän tuomaripöydästä vietiin pois –
hän, kansan mies,
joka oikeutta säätää ja muillekin jakaa ties,
ja oli kuin Suomesta sortunut ois
lujin turva lain,
väkivalta ja vääryys jäljelle jäänehet vain.
Hän tuomaripöytähän istuu taas –
mut hallitsemaan,
hän, oikeuden vartija, kalpa nyt kansan ja maan,
hän valvovi siinä kuin harmaja paas,
vakavarma niin,
teräskatse kantava myrskyihin kaukaisiin.
Kun tuomaripöydässä istuu hän –
ties Suomi sen,
ties valkeat vallat kansojen oikeuden –
valo on hän illankin himmenevän,
tulenpatsas yön,
jota seuraavat joukot hengen ja ainehen työn.
Kun äänensä tuomaripöydässä soi –
liet päälle veen
jylyn kuullut loitolla vyöryvän pauanteen –
niin rauhassa maamies raataa voi,
petos, vilppi vaan
käy piiloonsa mustaan peittäen muotoaan.
Siks ympäri tuomaripöydän tuon
lyö kansa nyt
kädet liittoon kuin kilpilinna taas ehjentynyt,
ja seisova aalloissa aikojen vuon
pyhä on se paas,
väkivalta min kaas, mutta oikeus pystytti taas.
31.3.1917
Eino Leino
4.4.1917
Sota laajenee – rauha lähenee.
Yhdysvallat julistanee sodan Saksaa vastaan
(S.H.) Nyky hetkellä näyttää yleinen kansainvälinen asema pyrkivän kehittymään kahteen näennäisesti aivan vastakkaiseen suuntaan. Toiselta puolen on rauhankysymys, kuten tunnettua, viime päivinä astunut jälleen yhä selvemmin etualalle, mutta toiselta puolen pyrkivät myöskin sodan liekit samaan aikaan leviämään yhä laajemmalle. Kuten alempana olevat sähkösanomat kertovat, ovat Pohjois-Amerikan Yhdysvallat nyt vihdoinkin lopullisesti päättäneet astua Saksan vihollisten joukkoon.
Toissa päivänä kokoutui Yhdysvaltain kongressi ylimääräiseen istuntoon. Presidentti Wilson on heti esiintynyt kansanedustajain edessä antaen laajan selostuksen nykyisestä kansainvälisestä asemasta ja hän on tullut tätä asemaa arvostellessaan siihen johtopäätökseen, että Yhdysvaltain on viipymättä julistettava sota Saksaa vastaan. Kongressin lopullista päätöstä emme tätä kirjoittaessamme vielä tunne, mutta varmana tosiasiana voitaneen pitää, että molemmat lainsäädäntökamarit ovat tällä kertaa antaneet presidentti Wilsonille täydet valtuuden ja että Pohjois-Amerikan suuri tasavalta on jo tällä hetkellä sodassa Saksaa vastaan. Alempana olevista sähkösanomaselostuksista päättäen ei mitään muodollista sodanjulistusnoottia tulla Saksan hallitukselle antamaan, vaan kongressi on rajoittunut ainoastaan toteamaan, että sota on alkanut, ja Yhdysvaltain hallitus on kohta sen jälkeen tehnyt vastaavan ilmoituksen Washingtonissa oleville ulkovaltain edustajille sekä ulkomailla oleville omille diplomaattisille edustajilleen. Tämän lisäksi käy sähkösanomista ilmi, että Yhdysvaltain sotainen esiintyminen koskee yksinomaan Saksaa mutta ei sen liittolaisia.
Yhdysvaltain aseellisella sekautumisella sotaan on ennen kaikkea suuri moraalinen ja poliittinen merkitys, mutta jossain määrin se tullee sentään vaikuttamaan myöskin varsinaisten sotatapahtumain kulkuun, varsinkin jos jota vielä tulee jatkumaan kauan. Asettumalla julkisesti Saksan vihollisten puolelle, ovat Yhdysvallat osoittaneet pitävänsä puolestaan ainakin oikeampina, jollei ehkä täysin hyväksyttävinä, niitä periaatteita ja tarkoitusperiä, joita liittolaiset ovat ilmoittaneet sadan kautta pyrkivänsä toteuttamaan, kuin Saksan ja sen liittolaisten julistamia ”sodantarkoituksia”. Siinä on amerikalais-saksalaisen sodan siveellinen merkitys. Yhdysvaltain esiintymisellä on taas suuri poliittinen merkitys sen vuoksi, että ne nyt ovat lopullisesti hankkineet itselleen suoranaisen oikeuden ottaa osaa tulevaan rauhankonferenssiin, jossa kansainväliset suhteet ja ei ainoastaan Europan, vaan koko maailman poliittiset olot tullaan järjestämään kokonaan uudelle kannalle. Juuri tässä suhteessa Yhdysvaltain esiintymisellä tulee varmaankin olemaan suurin merkitys ja terveellinen vaikutus kansanvälisten suhteiden tulevaan kehitykseen ja koko ihmiskunnan kohtaloiden ratkaisuun, Sillä vaikka presidentti Wilson on nyt ase kädessä asettunut toisen sotivan valtioryhmän puolelle, tulee hän varmaankin yhä edelleen pysymään uskollisena niille yleville periaatteille, joita hän tunnetussa rauhannootissaan julisti Amerikan kansan aina tulevan noudattamaan ja joiden toteuttamiseksi koko maapalloon nähden hän sanoi tulevansa ponnistamaan kaikki voimansa ja kaiken vaikutusvaltansa suuren kansa valtiollisena päämiehenä. Tulevassa rauhankonferenssissa tulee presidentti Wilson ja Yhdysvallat sen vuoksi näyttelemään jonkinlaisen tasapainon ylläpitäjän osaa hilliten kummankin vastapuolen liiallisia vaatimuksia toisen nöyryyttämiseksi. Yhdysvaltain osanotto rauhankonferenssiin tulee näin ollen varmaankin koitumaan todelliseksi hyödyksi ja siunaukseksi molemmille nyt toisiansa vastaan taisteleville valtioryhmille.
Mitä taas Yhdysvaltain esiintymiseen puhtaasti sotilaalliselta kannalta katsottuna tulee, niin lienee sille annettava jokseenkin toisarvoinen merkitys ainakin lähi tulevaisuuteen nähden, jollei, kuten sanottu, sota saa kovin pitkistyvää luonnetta. Vaikka Amerikan laivasto on nykyjään voimakkuudeltaan toinen järjestyksessä koko maailmassa, niin ei yleinen asema merisotanäyttämössä tule sen esiintymisen kautta oleellisesti muuttumaan, sillä tämänkään jälkeen eivät liittolaisten merivoimat voi ajatelle Saksan laivaston täydellistä tuhoamista, jos viimemainittu noudattaa entistä puolustustaktiikkaansa. Mutta meriliikenteen suojelemiseksi saksalaista vedenalaista vaaraa vastaan tulee yhdysvaltain merivoimista epäilemättä olemaan liittolaisille tuntuvaa apua. Sotavoimien kulkuun maasotanäyttämöllä eivät Yhdysvallat voi tällä hetkellä vaikuttaa tuntuvassa määrässä siitä yksinkertaisesta syystä, ettei niillä ole siihen tarvittavia sotajoukkoja, mutta ajan pitkään, ehkä voin vuoden kuluttua, voi Amerikan apu tässäkin suhteessa käydä liittolaisille arvokkaaksi, jos Yhdysvallat todellakin toteuttaa suunnittelemansa yleisen asevelvollisuuden.
Tällä hetkellä Yhdysvallat voivat tehokkaimmin auttaa liittolaisia ainoastaan valmistamalla ja lähettämällä niille mahdollisimman paljon aseita ja muita sotatarpeita sekä lainaamalla niille sodan käyntiin niin suunnattomassa määrässä tarvittavaa rahaa. Tässä suhteessa Amerikan kannatus tulee olemaan liittolaisille sangen suuriarvoinen.
Mutta tuleeko Yhdysvaltain sotaan sekautuminen pidentämään ja yhä enemmän kiihdyttämään sotaa? Toivoaksemme ei, sillä presidentti Wilson tulee varmaankin ponnistamaan kaiken voimansa ennen kaikkea sodan pikaiseksi lopettamiseksi eikä suinkaan sen pitkittämiseksi. Ja kun rauhaa vaativat äänet eri maissa nyt alkavat käydä yhä selvemmiksi ja vilpittömämmiksi, niin tulee Wilson varmaankin vaikuttamaan rauhan jouduttamiseksi sielläkin, missä sitä vielä nykyjään jyrkimmin vastustetaan. Olemme sen vuoksi sitä mieltä, että samalla kun sota nyt yhä laajenee, myöskin rauhan teko nopeasti lähenee.
5.4.1917
100 lastenkirjastoa maalaiskansakouluille.
Samoin kuin edellisinäkin vuosina on Koulutarpeiden Keskusliike Osakeyhtiön johtokunta päättänyt lahjoittaa 100 lastenkirjastoa maalaiskansakouluille yhtiökokouksen tarkoitusta varten myöntämillä varoilla ja ilmoitetaan mainitut kirjastot haettaviksi yhtiön johtokunnalta ennen t. k. 22 p:ää.
Kirjastot, jotka sisältävät paitsi kertomakirjallisuutta, myöskin eri oppiaineisiin liittyviä lastenkirjastoihin sopivia kirjoja, ovat arvoltaan 60 mk:n hintaisia.
Hakemuksessa on mainittava, onko koululla ennestään lastenkirjastoa ja jos on, suuriko on niteiden luku.
Sitomiskustannusten korvaukseksi on sitouduttava suorittamaan 10 mk.
Samalla ilmoitetaan entisten lastenkirjastojen täydennykseksi haettavaksi 100 kpl 40 mkn kirjastoa, jotka annetaan puolella hinnalla. Luettelo näistä kirjoista lähetetään pyydettäessä.
Tähän asti huomioonottamatta tämän vuoden lahjoituksia, on Koulutarpeiden Keskusliike Oy:n lahjoittamien lastenkirjastojen arvo yhteensä 27,345 mk.
5.4.1917
Painoviranomaisten toimintaa ryhdytty tutkimaan.
Senaatti on määrännyt senaatin ylim. kopistin J. M. Gustafssonin ja yliopiston yleisen kirjaston ylimääräisen amanuenssin S. Pakarisen yhdessä toimittamaan tarkastuksen Suomen painoasiainylihallituksessa.
Tämän johdosta on senaatti käskenyt painoylihallitusta vaatimaan kaikilta sanotun ylihallituksen alaisilta asiamiehiltä, että he viipymättä lähettävät arkistonsa, heillä olevat leimasimet ja kaikki heille sekä painokappaleina että takavarikoimisen kautta tai muuten virkatoimessaan kertyneet painotuotteet ja käsikirjoitukset painoylihallitukseen sekä samalla ilmoittaneet, mitkä painorikosjutut heidän toimipiirissään ovat vireillä, kuka niitä ajaa ja millä kannalla jutut nykyään ovat.
Kysymystä painoasiamiesten vähentämisestä tai heidän virkansa lakkauttamisesta ei senaatti vielä ole ennättänyt ratkaista.
6.4.1917
Eräs mielenosoitus-kokous elintarvepulan johdosta.
Eilen klo puoli 1:n tienoissa päivällä kokoutui Senaatintorilla, Aleksanterin patsaan ympärille, muutamia satoja naisia, miehiä ja lapsia. Patsaan jalustalle sulloutuneesta naisjoukosta astui puhuja toisensa jälkeen selittämään elintarpeiden saannin hankaluutta. Eräs puhuja lausui jyrkästi: ”jokainen järjestelmä on kumottava niin kortti- kuin muut järjestelmät. Alas korttijärjestelmä!” Ja ympärillä olevat yhtyivät huutoon. Muudan esiintyjistä esitti katkeruutensa köyhäinasiantoimistoa kohtaan, jossa kohtelu oli kaikkea muuta kuin hyvä.
Elannon jäseneksi itseään nimittämä selitti kokoutuneille tämän liikkeen kehnoutta sanoilla: ”leipoo raakaa leipää ja vaatii ostamaan tätä leipää kiloittain, jotta sitten ostaja saisi 200 grammaa valkoista leipää j. n. e.” Kun oli huudeltu Elannolle ”alas” ja muutamat naiset puhuneet sanottavansa venäjäksi huudettiin vielä muutamia kertoja ”alas porvarit”, ”alas senaatti”, ”alas korttiherrat”, ”Eläköön” j. n. e. Tämän jälkeen päätettiin valita 12-henkinen komitea tarkastamaan korttikanslian ja muonitustoimikuntain toimintaa. Patsaan kivijalustalle astui tämän jälkeen mies, joka pani kaikki ehdokkaat paperille. Komiteaan valittiin kaikkiaan 9 naista ja 8 mistä. Heti vaalitoimituksen jälkeen huomattiin , että komiteaan oli tullut kahvilan omistajatar, jonka vuoksi toimeenpantiin äänestys siitä, saako tämä jäädä toimikuntaan vai ei. Vaikka huomautettiin, että asianomainen oli vain ”kahvilakojun omistajatar” katsottiin hänet epäluotettavaksi ja hänen sijalleen valittiin uusi. Vaalin jälkeen esiintyivät valitut rouvat toisensa jälkeen kysyen: valitaanko minut? Johon vastattiin: valitaan! Tämän jälkeen ilmoitti komiteaan valittu mieshenkilö, että ”komitea alkanut työnsä, vaikkei palkkaakaan vielä ole sille määrätty, eikä ole tietoa, mihin komitea tulee kokoontumaan ja vaikka on mahdollista, että komitean tulee työskennellä yötä päivää.” Tämän jälkeen ilmoitettiin, että komitea kokoutuu ensimmäiseen kokoukseen Nikolainkirkon portaille, joka tapahtuikin. Kun oli laulettu ”Internationaali”, nousi puhumaan vielä muutamia naishenkilöitä, jotka eivät suinkaan sanojaan säästelleen käyttäneet. Sanaharkan kestäessä hupeni joukko hupenemistaan, niin että klo 2 tienoissa oli vain pari kolme hellittämättömintä naishenkilöä kokouspaikalla. – Kaikkiaan esiintyi noin 40−50 julkista puhujaa.
12.4.1917
Suomen kansalaisille!
Senaatin tietoon on tullut, että viime päivinä on eri seuduilla järjestystä rikottu, kansanjoukot ovat omavaltaisesti erottaneet virkamiehiä, loukanneet henkilökohtaista vapautta sekä harjoittaneet muutakin omankädenoikeutta.
Suomen Senaatti tahtoo täten teroittaa kansalaisten mieliin, että tämmöinen asiain tila, jos se saa jatkua, on Suomen kansalle vaarallinen. On kyllä ymmärrettävää, että tyytymättömyys sortovallan aikuisiin oloihin ja etenkin niihin virkamiehiin, jotka ovat olleet vanhan sortovallan palvelijoina, on johtanut siihen, että vallankumouksen kuohunnassa on ryhdytty näitä virkamiehiä poistamaan. Mutta nyt on jo saatu aikaan Suomelle suomalainen hallitus, jonka hartainpa pyrintönä on entisten epäkohtien poistaminen ja kansan vapauden suojeleminen; se on jo ryhtynyt tutkimaan virkamiesten väärinkäytöksiä ja tulee saattamaan syylliset edesvastuuseen. Valtiopäiville on kokoutunut Suomen eduskunta, joka kansan valitsemana edustaa Suomen kansaa. Suomen eduskunnalla on käsissään lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta taas, niin kuin jokaisessa järjestäytyneessä valtiossa, on oleva maan hallituksella. Näiden haltuun, Suomen eduskunnan ja hallituksen haltuun on kansan nyt uskottava asiansa. Jos yksityiset omavaltaisin keinoin ryhtyvät oikeutta hakemaan, niin saadaan aikaan ainoastaan epäjärjestystä. Äsken voitettu vapaus saatetaan täten vakavan vaaran alaiseksi. Vallattomuuden ja anarkian kintereillä kulkee nimittäin aina taantumus. Taantumuksen musta valta kätyreineen tahtookin saattaa kansaa väärinkäyttämään vapautta, jotta vapaus loppuisi ja tukahdutettaisiin sortoon.
Suomen kansan velvollisuus on nyt näyttää, että se vapauden vallitessa pystyy itse asioitaan hoitamaan. Jos vallattomuus maassa pääsisi voitolle, niin osoittaisi se, ettei Suomen kansa ole itsehallintoon kypsynytl
Yhteiskuntamme on suurien uudistusten ja parannusten tarpeessa. Mutta niiden saavuttamiseen on meillä edessämme selvä ja oikea tie; Suomen eduskunnan kautta.
Kansalaiset! Säilyttäkää kylmäverisyytenne! Välttäkää väkivaltaa! Ponnistakaa voimanne järjestyksen ylläpitämiseksi! Tämä on äsken voitetun vapauden säilyttämisen ja edelleen kehittämisen välttämätön ehto.
Suomen Senaatti:
Oskari Tokoi. E. N. Setälä.
Allan Serlachius.Leo Ehrnrooth.
Väinö Voionmaa. Julius Ailio.
Antti Tulenheimo. Rudolf Holsti.
Väinö Tanner. Matti Paasivuori.
Väinö Vuolijoki. Kyösti Kallio.
24.4.1917
Taisteluun nälkää vastaan.
Tällä hetkellä ei kansallamme ole polttavampaa, nopeampia ja tarmokkaampia toimenpiteitä vaativaa päivän kysymystä kuin elintarvekysymys. Meidän on muistettava valtiovaraintoimituskunnan päällikön, senaattorin Tannerin lausuntoa, jossa hän m. m. huomautti, että, ellei ryhdytä tuntuviin rajoituksiin kulutuksessa, niin maassamme olevat viljavarat laskemien mukaan riittävät ainoastaan heinäkuun alkuun. Ellei ulkoa saada, on meillä edessämme vakava ja ankara aika.
Olkoonkin, että onkin toiveita siitä, että me saamme viljaa Venäjältä, sittenkin meidän on nälänhädän torjumiseksi valmistauduttava vastakkaisen mahdollisuuden varalle. Jo alusta pitäen on nähtävänä, että nykyisissä oloissa me emme saa luottaa yksinomaan siihen, että hallituksemme voi torjua uhkaavan vaaran. Vaikkakin tiedämme, että sillä on riittävästi hyvää tahtoa, vaikka olemme nähneet, että se on käynyt lujaotteisesti suunnittelemaan elintarvekysymyksen järjestämistä, niin meidän on samalla avoimesti myönnettävä. että ne vaikeudet, jotka hallituksella on voitettavanaan, ovat niin suuret ja sitä laatua, että epäonnistumisen vaara on vakavasti uhkaamassa. Vain kaikkien kansankerrosten alistuessa välttämättömiin rajoituksiin ja vain yhteiskunnallisten voimien ottaessa osaa järjestämistyöhön, voidaan toivoa, että elintarvevaikeudet tulevat voitetuiksi nälänhädän muuttumatta vakavasta vaarasta järkyttäväksi todellisuudeksi.
Sen ohjelman toteuttaminen, jota senaattori Tanner hallituksen puolesta selosti eduskunnassa viime perjantaina, edellyttää, että eduskunta mahdollisimman nopeasti käsittelee sille jätetyn lakiehdotuksen ja siten myöntää hallitukselle laillisen vallan ryhtyä elintarvekysymyksen järjestämiseksi tarpeellisiin pakkotoimenpiteisiin. Näiden pakkotoimenpiteiden onnistuminen taas näyttää mahdolliselta vain siinä tapauksessa, että kaikissa kansalaispiireissä ollaan täysin selvillä tilanteen vakavuudesta ja pakkotoimenpiteiden välttämättömyydestä, että tuottajain taholla ollaan halukkaita luovuttamaan elintarvevarastot yhteisiin tarpeisiin ja että kuluttajat puolestaan tyytyvät siihen, että saavat välttämättömiä elintarpeita tästä lähtien vähemmän kuin mihin he aikaisemmin ovat tottuneet. Lisäksi vaaditaan, että yleisö auliisti antaa kaikkea sitä apua, mitä asiain nopea järjestäminen vuoksi siltä tullaan pyytämään.
Ei kenkään ole nyt enää oikeutettu oman etunsa vuoksi kulutuksesta pidättämään ostamiaan pieniäkään elintarvevarastoja. Kun yhteiskunta ei huolehtinut kansan toimeentulosta, oli ymmärrettävää, kukin koetti itse katsoa eteensä. Nyt sitä vastoin on itse kunkin velvollisuutena enentään yhteisiä leipävaroja luovuttamalla omansa yhteiskunnalle. Toisin menettelemällä vähentää hän kanssaihmistensä niukkaa leipäosuutta.
Vanha hallitus, joka viimeiseen asti luotti omiin voimiinsa ja luuli mahtisanalla poistavansa kaikki vaikeudet, ei katsonut ajoissa laskea julkisuuteen sellaisia tietoja, jotka olisivat saattaneet yleisön itsensä järjestelmällisesti valmistautumaan vakavaa aikaa vastaanottamaan. Tästä syystä on paljon tullut laiminlyödyksi ja paljon on tehtävä, jos mieli uuden hallituksen ohjelman onnistua. Ensimmäiseksi on kaikki kansalaispiirit saatava tietoiseksi lähimmän ajan vaikeuksista ja niistä velvollisuuksista, joita se jokaiselle yksilölle asettaa. On ryhdyttävä tarmokkaaseen valistustyöhön. On käytävä selvittämään niitä toimenpiteitä, joihin nyt on turvauduttava nälänhädän ehkäisemiseksi. Kaikkialla maassamme, syrjäisimmilläkin paikkakunnilla, on luotava maaperä sillä järjestelmälle, jota hallitus, valtuudet saatuaan, alkaa toteuttaa.
Tähän valistustyöhön on ryhdyttävä heti. Kaikkien valistusjärjestöjen, nuorisoseurojen ja puolueyhdistysten velvollisuus on nyt kiinnittää huomionsa hetken tärkeimpään kysymykseen: Miten voimme itse kukin kohdastamme vaikuttaa siihen, että elintarvevarastomme riittäisivät ensin satoon saakka. Suotavaa olisi, että jo Vapun päiväksi järjestettäisiin esitelmätilaisuuksia, joissa kansalaisille tehtäisiin selväksi kulutuksen järjestelmällisen supistamisen välttämättömyys.
Toivottavasti eri valistusjärjestöt ja puolueyhdistykset saattavat tässä jatkuvaa työtä kysyvässä asiassa asettua yhteistoimintaan keskenään, toivottavasti eivät hajoita voimiaan vaan kokoavat niitä. Elintarvekysymyksen vaikeus yhdistäköön kaikki kansankerrokset taisteluun nälkää vastaan.
1.5.1917
Työttömyys Helsingissä.
Työnhakijoita varoittaa Helsingin kunnan Työnvälitystoimisto saapumasta Helsinkiin työn hakuun, sillä täällä nykyjään on liikaa työväkeä, paitsi metalliteollisuusalalla. Työnpuutteen takia on kaupungin täytynyt järjestää erityisiä töitä voin 400:lle työläiselle.
Kunnan töihin ei oteta muita kuin sellaisia, joilla on Helsingin kaupungissa kotipaikkaoikeus, s.o. sellaisia, jotka ovat olleet täällä hengille pantuina vähintään kaksi vuotta.
1.5.1917
Varteen otettava asia. Eläväin kuvain ohjelmisto.
Suurten tapahtumien ja suurten uudistusten aikana vaaditaan yleisön huomiota siksi moneen kohtaan, että itsessään tärkeäkin asia usein jää syrjään, ainoastaan siitä syystä, etteivät ihmisten ajatukset jouda pysähtymään siihen. Tällaisen kohtalon alaiseksi ei kuitenkaan saa joutua lasten ja nuorison kehitystä läheisesti koskeva kysymys elävien kuvien ohjelmistosta.
Kun muutamia vuosia takaperin ruvettiin kajoamaan asiaan, kohautti suuri yleisö olkapäitään, jatkoi rauhassa näytännöissä käyntiään ja piti hälytystä ahdasmielisten intoiluna. Ajan ovat kuitenkin muuttuneet tässäkin suhteessa. Elävien kuvien ohjelmisto on huonontumistaan huonontunut. Liioittelutta voi sanoa, että suurin osa siitä mitä esitetään on huonoa ja kerrassaan sopimatonta ainakin lapsille. Eräs Helsingin miliisiin kuuluva opettajatar, joka erityisesti on ottanut tarkastaakseen eläviä kuvia ja lasten käyntejä näissä, oli lähes 3 viikon aikana joka ilta käynyt useammassa näytännössä tänä aikana löytämättä enemmän kuin 4 – sanoo 4 – kokonaan hyvää, lapsillekin sopivaa kuvasarjaa (ei ohjelmaa). Näin ollen on suuri yleisökin tullut huomaamaan, että tässä on kysymys kansa kaikkien tärkeimmistä tehtävistä: lasten ja alaikäisten siveellisen kehityksen valvomisesta. Jos lisäksi otamme huomioon, että – etenkin laitakaupungilla, missä sekä ohjelmisto, musiikki, ilma huoneistossa, y. m. on vieläkin huonompaa kuin keskikaupungilla – suurin osa katsojista ovat joko lapsia tai kehitysiässä olevia nuoria, ymmärrämme mistä tässä on kysymys. Maamme sekä opettajat että vanhemmat ovat kasvattajatoimessaan saaneet usein uudistuvia todistuksia siitä, että elävät kuvat nykyjään todella tarjoavat tehoisaa havainto-opetusta rikollisuudesta. Tämän muotihuvimme siveellisesti turmelevaan vaikutukseen onkin siitä syystä kiinnitetty enin huomiota. Vähäksi ei kuitenkaan ole arvioitava se fyysillisestikin turmiollinen vaikutus mitä näytännöillä on. Kaikki elävissä kuvissa vähänkin useammin käyneet tietävät miten suuresti ne esim. rasittavat silmiä. Suuret määrät lapsia käyvät säännöllisesti 2 jopa 3 kertaa viikossa ”elävissä kuvissa”, monesti istuen siellä näytännöstä toiseen. Kerrankin istui 59 lasta 2½ tuntia katsomassa näyttelemistä. Olisipa miltei ihme, jollei lasten näkö vähitellen kärsisi tällaisesta. Eikä tästä ainoastaan näkö joudu kärsimään. Lääkärit tietävät kertoa mitä elävissä kuvissa käynti vaikuttaa lasten hermostoon. On sattunut (eikä vain joskus), että lapset unessakin säikkyvät ja valittavat ”elävissä kuvissa” näkemiensä kauhujen ahdistamina. Lasten mielenherkkyys on tunnettu ja tunnustettu tosiasia. Sitä ihmeellisempää on, että meillä on sallittu ja yhä sallitaan lasten tuntikausia katsella mieltäjärkyttävän kamalia kuvia, jotka siveellisesti raa´istuttavan ja hermoja kuluttavan vaikutuksensa lisäksi vielä riistävät heiltä yöunen vahvistavaa levollisuuttakin. Eikä unen levollisuus ainoastaan tule häirityksi. Levon aika lyhenee usein myöskin tuntuvasti. Tosin on säädetty, että: ”15 vuotta nuorempaa lasta älköön päästettäkö myöhemmin kuin k:lo 8 i.p. päättyvään julkiseen näytäntöön ellei lapsen mukana ole vanhempia tai edusmiestä”, mutta tätä säännöstä (kuten muitakin ”eläviä kuvia” koskevia) rikotaan yleensä useammin kuin niitä noudatetaan. Niinpä istuskeli kerrankin eräänä iltana eräässä näytännössä 61 varmasti alle 10 vuotta olevaa lasta, joista ainoastaan kolmella oli vanhempia matkassaan. Monet ”elävissä kuvissa” valvovista alaikäisistä ovat pakotetut varhain aamuisin olemaan liikkeellä, toiset sanomalehtiä jakelemassa, toiset sekä sielun että ruumiin voimien virkeyttä kysyvässä koulutyössä. Levollinen, aikaankin nähden riittävän runsas uni olisi todella tarpeen näille lapsille. Ja kun he meillä vallitsevien kurjien asunto-olojen johdosta öiseen aikaan saavat riittämättömästi raitista ilmaa osakseen, olisi sitä tärkeämpää, että he edes lomahetkensä viettäisivät puhtaassa ja raittiissa ilmassa.
Ruotsissa, jossa ”elävät kuvat” siveellisesti rappeuttavan sisällön poiskarsimiseksi ovat joutuneet ankaran sensuurin alaisiksi, ei kuitenkaan ole tyydytty tähän. On käsitetty, että kysymys lapsiin nähden on erityisen tärkeä ja että tämä puoli samalla on elinkysymys koko kansalle ja sen tulevaisuudelle. Siksi onki Tulhoman valtuustossa äsken herätetty kysymys säännöksestä, joko kokonaan kieltäisi kouluiän alla olevilta lapsilta pääsyn ”eläviin kuviin”. Kouluiässä olevat saisivat käydä korkeintaan kerran viikossa näytännöissä, silloinkin ainoastaan esittäessään heille koulussa jaettuja lupakortteja.
Aika olisi meidänkin käydä, ei ainoastaan ajattelemaan tätä tärkeää kysymystä, vaan myöskin toimimaan. Olemme vapaat järjestämään olomme. Mutta kasvanut vapaus tietää myöskin kasvavaa vastuunalaisuutta. Oivaltakaamme siksi velvollisuutemme myöskin ”elävien kuvien” kysymyksessä. Saatettakoon voimaan laki, joka suojelee meitä siveellisesti raaistuttavilta näytännöiltä ja jossa samalla otetaan huomioon nousevan polven sekä fyysillisen että psyykillisen hyvinvoinnin vaatimukset. Meillä ei ole varaa laiminlyöntiin tässä suhteessa. M. S.