sivu4

15.5.1917
Päivän pakinaa.
”Kyll Raum o ain Raum!”

Pähkinälinnan tasavalta” yritti ruveta kilpailemaan Rauman kanssa maailmanmaineesta.

Hullu yritys.

Rauma voittaa sellaiset tasavallat pikkusormellaan.

Raumalaiset ovat tottuneet olemaan yleisen huomion ja kateudensekaisen ihailun esineinä siitä saakka kun Nortamo julkaisi jaarituksensa, ja tulisivat luultavasti kipeiksi, jollei heistä ja heidän hommistaan tuon tuostakin julkaistaisi painettuja kirjallisia esityksiä.

Suurlakko Raumalla jatkuu ainakin tämän kirjoituksen latomoon mennessä. Ehkä se jatkuu maailman loppuun saakka, elleivät raumalaiset satu välillä keksimään jotakin uutta. Mutta sepä saattaakin helposti tapahtua, sillä raumalaisten kekseliäisyys on suuri ja ympäri maailmaa mainittu asia.

Viime perjantaina piti Rauman kouluista päässeiden ylioppilaskokelasten lähteä tulikoetukseensa Helsinkiin. Mutta Raumalainen suurlakko ei suinkaan pidä ylioppilastutkintoa minään sellaisena tapauksena, jonka vuoksi lakkokomitealla olisi syytä tinkiä rautaisista periaatteistaan. Ruman ylioppilaskokelasten olisi siis ollut lykättävä valkean lakin saanti epämääräiseen tulevaisuuteen, ehkäpä ainiaaksi, jollei suurlakko loppuisi heidän eläessään. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan miellyttänyt kokelaita, ja lähetettyään matkatavaransa edeltä käsin Helsinkiin, päättivät he yrittää polkupyörillä karata piiritystilassa olevasta kaupungistaan.

Ja niin sitä sitten lähdettiin polkemaan hurjaa vauhtia Peipohjaan, ohi teiden risteyksissä olevien lakkovahtien. Tomu vain pölisi tiellä.

Silloin levisi Rauman lakkolaispiireihin tieto, että kokelaat olivat rikkoneet suurlakon ja kaupunkia piirittävät saartoketjut sekä pötkineet tiehensä kaupungista, ja kohta oli joukko takaa-ajajia matkalla heitä kiinniottamaan.

Kokelaat ajoivat edellä kuin viimeistä päivää ja lakkovahdit polkivat perässä hampaat irvissä ja silmät killellään. Asema oli erittäin jännittävä, ja raumalaiset löivät katujen kumissa vetoa siitä, kumpi puoli pääsee voitolle.

Mutta kokelaan onnistuivat kuin onnistuivatkin livistämään. Takaa-ajajat eivät saaneet heitä kiinni, eivätkä jaksaneet pitkittää metsästystään Helsinkiin asti. Puolitoista peninkulmaa ajettuaan kääntyivät lakkolaiset sadatellen takaisin, mutta Helsinkiin saapui 9 hieman hengästynyttä ylioppilaskokelasta. Toivottavasti herrat professorit antavat heidän vähän puuskuttaa, ennen kuin kysyvät heiltä Kaarle Suuren kuolinvuotta.

Nähtäväksi jää, saako Helsingin kaupunki Rauman suurlakkotasavallalta ultimaatumin, jossa diplomaattisten välien katkaisemisen uhalla vaaditaan Helsingin kaupunkia ja yliopiston rehtoria luovuttamaan lakkokomitealle 9 karkulaista. Neuvottelujen jatkuessa ehtinevät pakolaiset onneksi suorittaa tutkintonsa.

Kolme kokelasneitokaista jäi kuitenkin Raumalle, ja onhan sekin edes jonkinlainen lohdutus nenästävedetylle lakkokomitealle. Ellei heitä ole teljetty kotiarestiin, niin lienevät he ainakin valppaan silmälläpidon alaisina. Valkeat lakit leiltä joka tapauksessa jäi tänä keväänä saamatta.

Rauma on aina Rauma.

Tiitus.

8.5.1917
Kirjallisuutta ja taidetta

-Suomalainen Ooppera esittää tänään viimeisen kerran Kansallisteatterissa oopperan Rigoletto. Pääosan laulaa Eino Rautavaara ja Gildana esiintyy Pia Ravenna.
-Käkisalmen kansakoulun historia. Toimitukselle on saapunut: ”Käkisalmen kaupungin kansakoulun synty ja sen kehitys vuosina 1876 – 1916. Sivistyshistoriallinen kotiseutututkielma.” 35 kuvaa. Käkisalmi 1917. Kansanvalistusseuran Käkisalmen haaraosaston toimituksia I. Kirjoittanut A.W. Komulainen. Siv. 224+24. Hinta 4 mk.  Ansiokkaana sivistyshistoriallisena kotiseutututkielmana ansaitsee teos huomiota.

10.5.1917 

Nälänhädän uhka.

Mistä on kysymys?

Kaikki tiedämme, että maassamme on vähän elintarpeita. Mutta harvat tietävät, että elintarpeita, ennen muuta jauhoja ja viljaa on peloittavan vähän, niin vähän, että suoranainen nälänhätä on ensi talvena, ellei koko kansa yksimielisesti ryhdy sitä vastustamaan säästäväisyydellä, työllä ja elintarpeiden lisäämisellä. —

Katsokaamme, mitä numerot osoittavat. 

Vehnän, rukiin ja ohran, siis pääleipäviljojen, sato v 1914 oli maassamme n 383 milj. kg.

Samoja viljalajeja tuotiin v 1914 maahamme ulkomailta n 398 milj. kg. kotoinen sato oli siis n. 15 milj. kg. pienempi kuin tuonti ulkomailta. Saammeko nykyisin muualta tuon 398,000,000 kg leipäviljaa? Se näyttää suorastaan mahdottomalta.

Lännestä ei voida saada viljaa. Jauhonpuute valitsee Ruotsissa, Norjassa, Saksassa ja Englannissa. Amerikan viljavarat eivät sotatilanteen aikana mitenkään pääse Suomeen. Ja sodan jälkeenkin lähiaikoina on kaiken todennäköisyyden mukaan asianlaita niin, että Amerikasta ehkä liikenevä viljamäärä pysähtyy yllä mainittuihin varakkaampiin, mutta viljasta tyhjennettyihin maihin.

Entäs idästä?

Suuriakaan toiveita ei ole saada puuttuvaa määrää Venäjältä tuoduksi maahamme. On näet asianlaita niin, että jo viime vuonna oli Europan Venäjällä rukiin ja vehnän viljelysala ja kylvö pienentynyt 20 %:lla, i. o. 1/5 entisestään. Tämä pienentyminen vastaa kutakuinkin sitä määrää, mitä Venäjältä on tavallisesti viety ulos. Aasian Venäjällä lienee vehnän ja rukiin viljelyksen pienentyminen n. 25 %. Kun samalla vielä otamme huomioon melkeinpä voittamattomat kuljetusvaikeudet ynnä erinäiset muut seikat, niin ei ole juuri mitään mahdollisuuksia saada huomattavampia jauho- tai viljamääriä sieltä.

Tähän viittaa kuluvan vuoden 4 ensimmäisen kuukauden tilasto. Tänä aikana saatiin Suomeen Venäjältä viljaa:

tammikuussa…8,3 milj. kg.
helmikuussa…3,5 milj. kg.

maaliskuussa…1,9 milj. kg.

huhtikuussa…3,5 milj. kg.

Normaalisena aikana olisi vastaavana aikana pitänyt saada n. 118 milj. kg., saatiin vain n. 17 milj. kg., tuontivajaus 4 kuukautena siis n. 100 milj. kg.

Tämä on pelottavaa tilastoa meille, jotka puolet leivästä olemme tottuneet tuottamaan muualta, maalle, jonka nykyiset varastot ovat ylen pienet.

Katsokaamme, millaiset ovat varastomme.

Huhtikuun alussa arvioitiin maan viljavarat. Silloisista varastoistamme olisi riittänyt ajaksi 1.4. – 1.9., siis viiden kuukauden ajaksi (uuteen satoon asti) joka asukasta  kohti:

vehnää…3 kg.

ruista…38 kg.

ohraa…11 kg.
Yhteensä 52 kg.

Kun tästä varastosta otetaan pois tarvittava kylvömäärä, jää joka asukasta kohti päivässä 210 grammaa jauhoja. Lisäksi alun toistasataa gr. ryynejä. Mutta nyt on huomattava, ettei tätä määrää kai enää ole. Viljavarojen tuhlausta rahtihevosille y.m. eläimille viljanantoa on jatkunut, joten tilanne ei ole varsin valoisa.

Edelläesitetyt tosiasiat puhuvat valaisevaa kieltä. Uutiseen tai nyt äärimmäisellä säästäväisyydellä päästään, myyntiä y.m. järjestämällä. Mutta miten on ensi talven laita? Miten silloin tässä maassa eletään, millä eletään?

Kylvönajat ovat kohta käsissä. Meidän on nyt kuukauden kuluessa annettava tähän vastaus. jos kuluttajat ja tuottajat eivät tänä aikana ponnista voimiaan äärimmilleen tuotannon lisäämiseksi, on meillä ensi talvena kova nälänhätä.

Välttyäksemme varmasta nälänhädästä on meidän nyt tehtävä kaikki, mitä suomalaisella työllä tehtävissä on. Velvoitus on yhtä suuri maanviljelijöille kuin muille, kaupunkilaiselle ja maalaiselle, työmiehille ja ”herroille”, vanhoille ja nuorille, koulunuorisollekin ja heidän kesälomaa nauttiville opettajilleen.

Vain kaikkien työ kaikkien hyväksi, jotta omillamme tulemme ensi talvena toimeen, on toivottuun tulokseen vievä.

Emmehän ole sitä varten sivistyskansaksi tulleet, sitä varten suomalaista kulttuuria luoneet, että nälkäkuolemaan joutuisimme.

Ei, tuhat kertaa ei.

Ylläoleva osoittaa, että meidän on tultava ensi talvena omillamme toimeen, jos mielimme yksityisinä ja vapaana kansana elää. Siksi jokaisen on elintarvetuotannon lisäämiseksi tehtävä kaikkensa.

Seuraavissa kirjoituksissa tuodaan esille eräitä keinoja tästä leipätaistelusta, sanoisinko kansallisesta leipätaistelusta.
J.

13.5.1917

Punakaarti päätetty perustaa Helsinkiin.

Eilen klo 5 i. p. kokoutui Kaisaniemen kentälle muutamia satoja entisiä punakaartilaisia keskustelemaan punakaartin uudelleen perustamisesta. Kokous päätti hyväksyä punakaartin perustamisehdotuksen, joka tullaan jättämään ammattijärjestöjen käsiteltäväksi, minkä jälkeen pidetään uusi kokous.

Eilisessä Työmiehessä ilmoittaa työväenjärjestöjen eduskunta, ettei järjestyneellä työväellä ole mainitun kokous kanssa mitään tekemistä.

15.5.1917
Juutalaiskysymyksen ratkaisu

Jo ennenkuin eräissä venäläisissä sanomalehdissä taas äsken on viskattu pahansuopia syytöksiä Suomea vastaan sen johdosta, että täällä vapautuneissakin oloissa muka pahoin kohdellaan juutalaisia, oli uusi senaattimme ensimmäisinä toimenpiteinään ryhtynyt aloitteeseen mooseksenuskolaisia koskevan lainsäädäntömme korjaamiseksi. Nyt on tämä juutalaisia kokeva lakiehdotus lähetetty Venäjän väliaikaiselle hallitukselle Pietariin, mistä esitys piakkoin saapunee eduskunnallemme, joka sen tietenkin viipymättä ottaa käsiteltäväkseen. Mikäli tällävälin Suomea vastaan vielä kiihoitusta harjoitetaan siinä nimessä, että täällä muka yhä harjoitetaan uskonvapaus- ja kansallisuussortoa, on se siis epäoikeutettua ja keinotekoista kiihoitusta.

Senaatin esitysehdotuksen perusteluissa on lyhyesti mainittu syyt, miksi se toistasataa vuotta vanha lakipykälä, jonka mukaan mooseksenuskolaiset eivät enempää kuin muutkaan ei-kristityt voi saada kansalaioikeuksia Suomessa, on jäänyt niin kauaksi muuttamatta. Lukuisia aloitteita on tehty, mutta ne ovat varhemmin kilpistyneet siihen, että niille ei ole saatu asianomaista vahvistusta, ja viime vuosina ne ovat rauenneet siksi, että lainsäädäntömme yleensä, kansamme kohdistetun valtiollisen vainon yhteydessä, on jäänyt seisahdustilaan. Kansamme on jo kauan sitten myöntänyt sen katsantokannan, jonka mukaan mooseksenuskolaisille ei heidän uskontonsa vuoksi voitaisi täällä myöntää kansalaisoikeuksia, vanhentuneeksi, ja ollut valmis siinä tekemään korjauksen.

Jos kuitenkin aikaisempina aikoina, jolloin tässä maassa oleville juutalaisille on tahdottu antaa täydet kansalaisoikeudet, ei ole katsottu voitavan mennä yhtä pitkälle kuin nykyisessä lakiehdotuksessa eikä myöntää vapaata kansalaisoikeuden saamista muualta tänne tuleville juutalaisille, niin on siihen ollut pätevät syynsä, jotka ovat riippuneet, ei Suomen oloista, vaan oloista niissä maissa, joista puheenaolevia tulossaita on ollut tänne paljottain odotettavissa. Niinkauan kuin juutalaisten asema Venäjällä ei ollut ainoastaan täysin oikeudeton, mutta niitä siellä myöskin vainottiin ja sieltä häädettiin, oli syytä varoa, että jos Suomessa ovet avattaisiin seljälleen Venäjän juutalaisille, niitä tulvaisi tänne arveluttavan suurin määrin vaikeuttamaan pienen kansamme muutenkin vaikeata toimeentulon taistelua. Nyt, jolloin mooseksenuskolaiset Venäjällä ovat saavuttaneet täydet kansalaisoikeudet, ei ole enää syytä varoa, että he sieltä kotipaikoistaaan erityisen lukuisasti lähtisivät muuttamaan Suomeen. Luonnollista, erityisistä poikkeusoloista aiheutumatonta mahansiirtymistä, olivatpa siirtyjät mitä uskoa tai kansalaisuutta tahansa, ei meillä ole eikä ole ollut syytä karttaa.

Sitenpä onkin senaatin nyt laatiman lakiehdotuksen mukaan mooseksenuskolaisille myönnetty oikeus päästä Suomen kansalaisiksi samoilla ehdoilla ja samassa järjestyksessä kuin muut Venäjän alamaiset taikka ulkomaalaiset.  Tämä tietää, että juutalaiset, oleskeltuaan määrävuotensa Suomessa ja esitettyään vaadittavat hakemuspaperit pääsevät kaikkia Suomen kansalaisoikeuksia nauttimaan, pääsevät maan virkoihinkin. Juutalaisten seurakuntiin sovelletaan eriuskolaislakimme ja heidän solmimansa avioliitot vahvistetaan siviiliavioliittolakimme mukaisesti. Entiset rajoitukset heidän (varanhoito?)-oikeuteensa nähden myös poistetaan.

Kun tämä lainsäädännön uudistus kaikesta päättäen hyvin pian saadaan lainsäädäntölaitoksissamme käsitellyksi ja astumaan voimaan, on toivottavasti ”juutalaiskysymys Suomessa” ainakin entisessä muodossaan menettänyt kaiken olemassaolonsa pohjan ja joutunut edesmenneiden kysymysten joukkoon. Käsityksemme on, että se isolta osalta on näihin asti ollut keinotekoinen kysymys. Lainsäädäntömmehän kyllä on ollut perin vanhentunut ja epäoikeutettu sekä siis korjauksen tarpeessa. Mutta tätä korjausta odoteltaessa on maassamme, mikäli täällä oleviin, täällä syntyneisiin ja kasvaneisiin juutalaisiin tulee, lainsäädäntöä sangen inhimillisesti ja vapaamielisesti sovellettu, niin kuin voidaan päättää siitäkin, että monet mainittuun kansallisuuteen kuuluvat ovat täällä voineet, lain kirjaimen rajoituksista huolimatta, kehittää elinkeinonsa sangen kukoistavaksi, ja ettei heitä yhteiskunnassamme ole mitenkään vierottu. Vaikeampi on ollut niiden laita, jotka maahamme ovat muualta muuttaneet, täällä tilapäisesti tai pitemmin ajoin viipyen; heille ovat vanhentuneet lainsäädännön rajoitukset tuottaneet paljon hankaluutta. Nyt ovat rajoituksen näihinkin nähden pian poissa ja toivottavissa on, että sen jälkeen juutalaiset Suomessa, niin kuin ovat tehneet muissa sivistysmaissa, omastakin puolestaan sulautuvat sen kansa jäseniksi, liittyvät sen kansan rientoihin ja harrastuksiin, jonka täydet oikeuden heille on myönnetty, työskennelläkseen täydellä vastuuntunteella saamansa isänmaan hyväksi.

26.5.1917
Emäntien kokous

pidettiin eilen klo 2:lta p:llä Päivölän juhlasalissa. Kokous oli kutsuttu koolle päättämään n.s. palvelijatarkysymyksestä. Kun rva A. Wahander oli kokouksen avannut, valittiin kokouksen avaaja sek tohtorinna Mickwits puheenjohtajiksi; pöytäkirjaa pitämään valittiin rvat Alma Jalava ja Edelman.

Ensin tehtiin selkoa emäntien ja palvelijattarien kokouksesta sekä luettiin läsnäolijoille mainitun kokouksen pöytäkirja suomeksi ja ruotsiksi. Sitten esiteltiin palvelijatarten taholla laadittu työsopimus vaatimuksineen 8-tuntisesta työpäivästä j.n.e. Asia ei antanut aihetta pitkiin puheisiin. Emännät pitivät palvelijattarien vaatimuksia sellaisina, että niihin on mahdoton suostua. Käsitystavat katsottiin niin tuiki vastakkaisiksi, ettei  katsottu olevan syytä ryhtyä asiasta jatkuviin neuvotteluihin palvelijattarien kanssa. Tämä kokouksen aivan yksimielinen mielipide päätettiin saattaa palvelijattarien edustajien tietoon.

1.6.1917
Kieltolaki valmis

Vallankumouksen maassamme luoman uuden järjestelmän ensimmäisenä lainsäädännöllisenä tuloksena on yleinen väkijuomain kieltolaki, jonka eduskunta hyväksyi v. 1909 valtiopäivillä, nyt tullut lopullisesti vahvistetuksi. Se astuu, laissa itsessään olevan määräyksen mukaisesti, voimaan kesäk. 1 p:nä 1919, mutta jo täksi kahden vuoden väliajaksi valmistellaan kuten tietty kotimaisen hallituksemme taholla väliaikaista kieltolakia, jonka kautta se kielto anniskella ja myydä juovutusjuomia, joka nykyisin erityisten sota-ajan aiheuttamain määräysten nojalla jo on varsin yleisesti käytännössä, keskeytymättä on jatkuva.

1.6.1917
Lapset auringonpaisteeseen ja leikkiin!

Kunnalliset kesäleikit Helsingissä alkavat jälleen tänään kesäkuun 1 päivänä seuraavalla ohjelmalla:
Sepänkadun puistikossa,
Lapinlahdenkadun puistossa,
Töölön pallokentän Sirkuksen luona,
Sokeainkoulun pihalla, 1 linjalla Kalliossa.
Ajat ovat samat kuin viime kesänäkin eli 10-12 ja 1-3 joka arkipäivä.
Opettajattaret ovat suorittaneet juuri päättyneet leikinhoitajakurssit, niin että he voivat johtaa myöskin isompien lasten leikki- ja urheiluharjoituksia, jonka vuoksi ei erityisiä sellaisia järjestetäkään tänä kesänä ainakaan tytöille. (Jos erityisiä urheiluharjoituksia tulee järjestettäväksi pojille – 15-vuotiaille ja sitä nuoremmille – ilmoitetaan siitä myöhemmin.)
Vanhempia kehoitetaan ystävällisesti käyttämään näitä tilaisuuksia antamalla lastensa hyvän huolenpidon alaisina oleskella ulkona terveellisessä toiminnassa. Kesällä on koottava voimia ensi talven koettelemuksiin. F.K.

5.6.1917
Venäläiset sotilaat ja naisten turvallisuus

Perjantai-iltana, kun pari neitosta ja nuorukaista oli menossa Oulun kaupungista kotiinsa Koskenkylään, kulkien Tuiran aseman kautta ratavartta, saavutti heidät Åströmin nahkatehtaan luota lähtevän oikotien risteyksessä kuusi venäläistä sotilasta, jotka heti ilman muuta alkoivat käydä käsiksi molempiin naisiin. Toinen naisista pääsi kuitenkin pakoon, mutta toista alkoivat sotilaat, joihin liitti myöhemmin lisäksi neljä sotilasta, raahata lähellä olevaan metsään.  Noin 100 sylen päässä rautatiestä yritti mukana ollut aliupseeri tehdä hänelle väkivaltaa, tukkien hänen suunsa kädellään. Nainen, vaikka oli vasta 17-vuotias, oli kuitenkin voimakas, joten aliupseeri katsoi tarvitsevansa apua ja kutsui hän lähellä seisovista sotamiehistä yhden. Tämä pani paljastetun miekan uhrin rinnan päälle ja nähtävästi koetti tällaisella kaamealla peloittelulla taivuttaa hänet. Naisen toverit olivat kuitenkin silläaikaa käyneet hakemassa apuväkeä ja nämä saapuivat parahiksi estämään katalan teon. Mukana tuli joukko merisotilaita, jotka alkoivat ajaa takaa pakenevia väkivallantekijöitä ja saavuttivat heistä seitsemän, jotka he ottivat kiinni ja kuljettivat kaupunkiin. Eversti Lidovin määräyksestä vietiin heidät kasarmille. Tapauksen johdosta on pidetty poliisitutkinto ja lähetetään asiasta raportti kuvernöörille ja sitä tietä edelleen.

Muitakin samanlaisia tapauksia on kuulemamme mukaan sattunut, kertoo  K:n.

6.6.1917
Väkivallalla uhataan eduskuntatyötä

On aivan käsittämätöntä, että minkään valtiollisen puolueen – puhumattakaan valtiopäivillä ja hallituksessa enemmistönä olevasta puolueesta – järjestö on voinut julkaista sellaisen kehoituksen, kuin oli Helsingin sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön lehdessämme eilen selostettu julistus. Se osoittaa kokonaan puuttuvaa käsitystä eduskunnan lainsäädäntötyön välttämättömistä edellytyksistä sekä valtiollisten taistelukeinojen käyttämisestä. Uhkaus sellaisenaan, tähdättynä maan laillista eduskuntaa vastaan, on perin surullinen ilmiö, ja surullisemmaksi jää myöskin sen kantama todistus kansamme melkoisen osan valtiollisesta kypsymättömyydestä.

Tarkoitus on, kuten julistuksesta selvisi, käydä ulkoapäin vaikuttamaan eduskuntaan tai oikeistaan erinäisiin eduskuntaryhmiin, kun niiden on käytävä ratkaisemaan eräitä parhaillaan käsiteltävänä olevia, tärkeitä lakiehdotuksia, samantapaisilla keinoilla, kuin äsken Turun kaupunginvaltuustoon, s. o. suurlakolla ja sen laittomilla esiintymistavoilla. Tällä keinoin tahdotaan saada pakotetuksi mieluinen päätös lainlaadinta-asioissa. Ne, jotka tätä hankkivat ja siitä ovat jo julistuksen levittäneet, eivät joko tiedä tai välitä siitä, että edusmies valtiopäiväjärjestyksen mukaan ei saa, vakaumuksensa mukaan toimiessaan, totella muuta, kuin mitä perustuslaki määrää, ja että siis hänen päätösvapauttaan rajoittamaan tähdätyt pakotuskeinot ovat suorastaan perustuslainvastaiset. Onhan valtiopäiväjärjestyksen mukaan yritys puuttua mainittuun edusmiehen vapauteen eräissä tapauksissa ankaran rangaistuksen alainen. Valtiopäivämies ei saa toiminnassaan alistua tottelemaan ulkonaista pakkoa. Jokainen pakottamisyritys on siis loukkaus sekä eduskunnan arvoa että edusmiesten laillista päätösvaltaa kohtaan, ja ainaiseksi häpeäksi Suomen sosialidemokraattiselle puolueelle koituu, että sen taholta on edes voitu uhata käyttää moisia keinoja eduskunnan lainlaadintatyössä.

Edellämainitun kunnallisjärjestön uhkaus tarkoittaa kuten tietty pakottaa eduskunnan porvarilliset ryhmät hyväksymään kaikki sosialistien mielettömämmätkin uudistusehdotukset kunnallislakeihin sekä työpäivälakiin. Tämä kiristystoimenpiteiden hanke on tavallaan mitä kuvaavin todistus siitä, kuinka sosialistit itse tuntevat panneensa vaatimuksiinsa kohtia, joita ei uskota järjellisillä eikä siveellisillä keinoilla voitavan puolustaa, – siksi arvelevat tarvitsevansa tällaisia voimakeinoja. Tosiasiahan onkin, että porvarillisen vähemmistön taholta ollaan valmiita suostumaan niin perinpohjaisiin vanhentuneiden kunnallislakiemme uudistuksiin, että niistä tulisi mitä kansanvaltaisimmat kunnallislait. Sosialisteilla on nyt siis tilaisuus saada nämä uudet kunnallislait välittömästi eduskunnassa hyväkysytyiksi; heistä se riippuu.

8.6.1917
8-tuntinen työpäivä teollisuudessa ja liike-elämässä.
Työväenasiainvaliokunta kannattaa lakiehdotuksen hyväksymistä.

Tähänastiset pitkät työpäivät.

Työväenasiainvaliokunta huomauttaa mietinnössään 8-tuntisen työpäivän käytäntöönottamisesta teollisuudessa, että työajan määrääminen on meillä tähän asti ollut yksityisissä yrityksissä miltei yksinomaan työantajain ja työntekijäin välisten sopimusten ja yleisissä laitoksissa hallinnollisten määräysten varassa. Päivittäinen säännöllinen työaika on eräillä aloilla ollut varsin pitkä. Tilaston mukaan on viikottainen työaika vain 2 %:lla työntekijöistä 48 tuntia tai sitä lyhyempi, noin 25 %:lla 55–57 tuntia ja lähes 50 %:lla 58–60 tuntia.

Konttori- ja kauppa-apulasten päivittäinen työaika konttoreissa on yli 70 %:lla 8 tuntia tai sitä lyhyempi ja lisäksi yli 15 %:lla enintään 9 tuntia sekä myymälöissä vain noin 10 %:lla enintään 8 tuntia, ja sitä paitsi noin 55 %:lla korkeintaan 10 tuntia. Mitä tulee yleisiin laitoksiin, vaihtelee työaika esim. rautateillä annettujen määräysten mukaan työn rasittavuudesta riippuen 240 tunnista 310 tuntiin kuukaudessa, ollen kuitenkin käytännössä usein huomattavasi pidempi, tullipalvelijoilla säännöllinen työaika voi nousta aina 14 tuntiin vuorokaudessa ja vanginvartijoilla on päivittäinen työaika, lukuun ottamatta työvuorojen jälkeen annettuja loma-aikoja ja vankeinkuljetukseen käytettyä aikaa, viime aikoihin saakka yleensä ollut yli 10 tuntia. Sitä vastoin on muutamilla aloilla 8-tuntinen työaika ollut jonkun aikaa käytännössä, kuten esim. ainakin osittain postinkantajilla kanavamiehillä.

Aivan viime aikoina on tapahtunut tuntuva muutos. Niinpä on 8 tunnin työpäivä yleisesti toteutettu metalli-, puu-, paperi-, tekstiili-, kivi-, lasi- ja graafisessa teollisuudessa sekä useissa ulkotöissä.

8-tuntinen työpäivä ei tuota voittamattomia vaikeuksia.

8 tunnin työaika on meillä samaten kuin muissa maissa taloudellisen elämän ja varsinkin teollisuuden eri aloilla ja kauan ollut työntekijäin pyrkimysten lähimpänä päämääränä. Ainoastaan sen avulla voidaan turvata työntekijäin ruumiillinen terveys ja henkinen kehitys. Tällaisen työajan yleinen käytäntöön ottaminen ajan mittaan tietäisi laajojen kansankerrosten varsin tuntuvan taloudellisen tason kohoamista ja siten tuottaisi yhteiskunnalle erittäin suuriarvoisia etuja.

8 tunnin yleinen voimaansaattaminen niillä aloilla, jotka mainitaan eduskuntaesitykseen sisältyvässä lakiehdotuksessa, ei valiokunnan käsityksen mukaan kohtaa käytännössä voittamattomia esteitä. Se voidaan, mikäli sitä ei ole jo käytäntöön otettu suuremmilla tai pienemmillä lisäkustannuksilla panna toimeen teollisuudessa, liike-elämässä, liikenteessä ja yleisissä laitoksissa ja muillakin aloilla, jos työn järjestelyä varten myönnetään riittävästi liikunta-alaa.

14.6.1917
Sotilasmielivalta.
Sotilasmielivalta Kuopiossa jatkuu.
Järjestysmiehiä viety vangittuna päävahtiin.


Maanantaita vasten yöllä oli eräs Kuopion poliisilaitoksen järjestysmies vartiovuorollaan noin kello 3 yöllä saapunut Hallmanin tulitikkutehtaan lähistölle. Täällä oli hän havainnut useiden venäläisten sotilasten, entiseen tapaansa tungeskelevan tehtaan akkunoille ja pyrkivän niistä sisälle tehtaaseen, jossa työskenteleviä naisia he lakkaamatta ovat viime aikoina seurailleet. Tehtaan mestarin kehoituksesta oli järjestysmies tällöin käskenyt sotilaita heti poistumaan tehtaan akkunoilta ja alueelta, mutta nämä eivät olleet käskyä totelleet, vaan päinvastoin seipäillä, kivillä ja pistimillä varustettuna ryhtyneet ahdistamaan järjestysmiestä, kunnes tämän oli ollut pakko kiiruhtaa kaupunkiin hakemaan apua. Kolmen lisäjärjestysmiehen ja erään neljännen yksityisvartijan seuraamana oli sama järjestysmies sitten rientänyt uudelleen tehtaalle valvoakseen, ettei siellä ryhdytä mielivaltaisuuksiin ja vallattomuuksiin. Mutta mainitut viisi järjestysmiestä eivät olleet ennättäneet kuin rautatieylikäytävälle, kun heitä vastaan oli saapunut suurempi määrä sotilaita, osaksi samoja, jotka olivat järjestysmiestä jo ahdistaneet, osaksi uusia. Kun järjestysmiehet olivat tällöin uudelleen kehoittaneet sotilaita poistumaan tehtaan luota kasarmiin, olivat sotilaat käyneet antamaan vihellyssignaaleja ja heti niiden kajahdettua oli paikalle eri puolilta juossut sotilaita lisää, joukossa kiväärillä varustettujakin, ja oli järjestysmiehistä näyttänyt siltä, kuin olisivat lisätulokkaat olleet väijyksissä odottamassa mainittua merkinantoa. Järjestysmiesten edessä olivat sotilaat sitten ladanneet kiväärinsä, piirittäneet järjestysmiehet ja ojentaen kiväärejä näitä kohti ottaneet väkivalloin järjestysmiehiltä näiden revolverit. Lopuksi olivat sotilaat, luvultaan noin 30, väkipakoin kuljettaneet kaikki viisi järjestysmiestä kasarmin päävahtiin. Päävahdin vartiossa oleva päivystysupseeri oli kuitenkin, kuulustelun jälkeen, vapauttanut kaikki järjestysmiehet päävahdista ja vaatinut sotilaiden jättämään näille revolverinsa takaisin. Yhtä Browning-revolveria ei kuitenkaan sotilailta enää tavattu, joten joku heistä on sen ilmeisesti anastanut, aikomattakaan palauttaa sitä poliisilaitokselle.

Tapahtumasta puhelimella tiedon saatuaan kello 4 yöllä kiiruhti v. t. poliisimestari B. Sarlin myöskin heti päävahtiin ja vaati päivystäjäupseeria heti vangituttamaan päävahtiin ne sotilaat, jotka väkivaltaisella, aseellisella hyökkäyksellään olivat ryöstäneet virkaansatoimittavilta poliisimiehiltä näiden lailliset aseet ja kuljettanet heidät vangittuina kesken vartijapalvelustaan päävahtiin, sekä lisäksi salanneet anastamansa Suomen valtiolle kuuluvan revolverin. Upseeri ei katsonut voivansa vaatimukseen suostua, vaan ilmoitti, että asiasta toimitetaan sotamiesten toimeenpanevan komitean puolesta tutkimus. Maanantaina kävi poliisimestari Sarlin mainitun komitean puheenjohtajan luona ja vaati tutkintoa hetimmiten pidettäväksi poliisiviranomaisten läsnä ollessa sekä jäljennöstä tutkintopöytäkirjasta toimipäätöksineen. Tutkinto pidettäneen piakkoin ja tehtäneen tapahtumasta raportti kenraalikuvernöörille samassa järjestyksessä kuin aikaisemmista sotilaiden mielivaltaisuuksista.

Sikäläisen sotaväen käytös alkaa päivä päivältä näyttää arveluttavammalta. – Puistoissa ja hautausmailla tallataan säälittämättä nurmikot ja istutukset, yöt pelataan korttia tulta poltellen vanhalla hautausmaalla ja yksityisten kansalaisten venheitä anastellaan rannoilta. – Savo.

15.6.1917
Jäkälä ravintoaineena.
Senaatti on myöntänyt 1,535 mk. suuruisen apurahan lääkintöhallituksen julkaisemaa lentokirjasta varten, joka selvittelee jäkälän valmistusta ravintoaineeksi. Kirjasta painetaan n. 100,000 kpl. ja levitetään ympäri maan.

15.6.1917
Koulujen kesälomaa pidennetään.

Oppikoulujen lukukausi alkaa syyskuun 17 p:nä.

Julkisuudessa esitettyjen toivomusten johdosta, että koulujen tämänvuotisia kesälomia jatkettaisiin ensi syyskuun puoliväliin, pyysi senaatin kirkolliasiaintoimituskunta kouluylihallitukselta lausuntoa, joka kuitenkin oli epäävä. Asiasta on senaatti nyttemmin antanut päätöksensä ja kun määräykset viljan käytön järjestämisestä ulottuvat syysk. 15:ään asti ja useimmat taloudet tämä aikana ovat omavaraistalouksia, jonka vuoksi olisi perin vaikeaa järjestää koululaisten leivänsaanti syysk. 1-15 p., ja kun lisäksi koululaisten apu maataloustöissä on suuriarvoinen, on senaatti päättänyt, että muiden koulujen paitsi kansakoulujen alkaminen on lykättävä syysk. 17 p:ään.

18.6.1917
Kirkon häväisy.
Boldt joukkueineen elämöinyt Nikolainkirkossa eilispäivän ja viime yön.


Viime viikon kokouksissaan Senaatin torilla hra Jean Boldt ilmoitti, että sunnuntaina tullaan pitämään suuri kokous jo aamupäivällä ennen päiväjumalanpalveluksen alkamista kirkossa. Tarkemmin hra Boldt ei tarkoituksiaan ilmaissut, mutta toivoi, että kokoukseen saapuisi runsaasti väkeä.

Boldtin joukkue saa kirkon valtaansa.

Eilen aamupäivällä kävi tarkoitus selville. Jo klo ½ 11 alkoi Boldtin kannattajia virrata Nikolainkirkkoon, jossa aamupäiväjumalanpalvelus niihin aikoihin alkoi. Kun jumalanpalvelus oli päättynyt, jäivät Boldt ja hänen kannattajansa kirkkoon, jossa nyt alkoi mielivaltainen mellastaminen. Muutamat henkilöt rupesivat seiniltä repimään keisarien julistustauluja, joista yksi ennätettiin heittää säpäleiksi maahan, ennenkuin paikalla olevat järjestysmiehet joutuivat mielivaltaa estämään.

Sitten alkoi puheiden tulva. Boldtilaiset kävivät vuorotellen saarnatuolissa pitämässä puheita ja lausumassa ajatuksiaan kirkosta, papeista, sosialismista, kommunismista, anarkismista y. m. s. ”Sisar” Huttunen todisteli, etteivät Boldt ja hänen kannattajansa ole tehneet anarkistista tekoa kirkkoon tunkeutuessaan. Puhe vastaanotettiin kättentaputuksin, ja ”sisar” palasi monin keikistelevin kumarruksin saarnatuoliin kiittämään suosionosoituksista.

Klo 3:n ajoissa iltapäivällä siirtyi Boldt lähimmän esikuntansa kera kirkon ulkopuolelle. Pääoven edustalla tapahtui sitten jonkinlainen sotaneuvottelu. Boldt kehoitti ystäviään olemaan varuillaan poliisien suhteen, joiden taholta saattoi odottaa mitä tahansa. Oli myöskin kysymyksen alaisena, voitaisiinko suostua kirkonkellojen soittamiseen ennen iltajumalanpalveluksen alkua. Tulokseksi lienee tullut, että papeilta ei ole tätä oikeutta riistettavä. Suurta huolta ja päänvaivaa näytti hra Boldtin opetuslapsille tuottavan se seikka, että punaista lippua ei saatu liehumaan kirkon kupooliin, kun ei tiedetty tietä sinne.

Jumalanpalvelusta ei voida pitää. 

Kun iltapäiväjumalanpalveuksen klo 6 piti alkaa, olivat kirkossa puheet ja kättentaputukset parhaimmillaan. Tämän vuoksi oli jumalanpalvelus jätettävä kokonaan sikseen. Kirkon portailla jumalanpalvelukseen saapuneet henkilöt vain lauloivat muutamia virsiä poistuen sitten paikalta.

Järjestysvalta voimaton. – Merisotilas saarnatuolissa uhkailemassa.

Miliisi oli kaiken tämän suhteen päivällä ja iltapäivällä aivan voimaton. Vasta yöllä saatiin suurempi miliisimiesjoukko koolle. Klo ½ 2 yöllä järjestysmiehet saapuivat kirkkoon ja kehoittivat väkeä poistumaan. Tästä oli seurauksena, että yhdessä hra Boldtin kanssa nousi saarnatuoliin eräs merisotamies, joka ilmoitti, että jos järjestysvalta rupeaa ajamaan ihmisiä kirkosta, niin tulee sotaväki valtaamaan koko järjestyslaitoksen. Tämän uhkauksen vuoksi katsoivat järjestysmiehet olevansa pakotetut väistymään.

Kirkko tyhjennetään. 

Klo ½ 6 aamulla miliisi uudelleen ryhtyi ajamaan väkeä kirkosta, tällä kertaa onnistuen yrityksessään. Muutamat pahimmista vastarinnantekijöistä heitettiin kirkosta väkisin, minkä jälkeen muu yleisö poistui rauhallisesti.

Mellakka poliisikamarin edustalla. – Sotilaatkin pahoinpitelevät järjestysmiehiä. 

Poliisikamarin edustalla kuitenkin syntyi rähäkkä. Väkijoukko yritti vapauttaa pari pahinta mellastajaa, jotka oli pidätetty. Kun joukon käytös alkoi lähennellä väkivaltaa, veti miliisimies Eloranta esiin revolverinsa. Silloin häntä lyötiin jollakin aseella päähän, niin että suuri verihaava syntyi. Elorantaa ryhtyi auttamaan järjestysmies Renvall, mutta metelöitsijät kaatoivat hänet heti maahan lyöden häntä talikoilla ja katukivillä ja potkien hänet naarmuja ja mustelmia täyteen.  Tässä kohtauksessa oli mukana pahoinpitelyyn osaaottamassa myöskin muutamia merisotamiehiä. Miliisimies Valtosta? heitettiin suurella katukivellä päähän, niin että otsan vasemmalle puolelle syntyi ammottava haava.

Vihdoin saivat muutamat sotilaiden toimeenpanevan komitean jäsenet paikalla olevat sotamiehet rauhoittumaan, ja vähitellen rauhoittui myös muu rähinäjoukko.

Vielä klo 11 aikaan tänään aamupäivällä oli poliisikamarin edustalla pariin sataan henkeen nouseva väkijoukko, joka nähtävästi oli siinä käsityksessä, että Boldtia pidetään vangittuna. Näin ei kuitenkaan ole asian laita. Boldt nimittäin pääsi aamulla livistämään kirkosta tiehensä.

9.8.1917
Eduskunnan hajottaminen.

Venäjän väliaikainen hallitus määrännyt Suomen eduskunnan hajotettavaksi v. k. 31 p:nä. Uudet vaalit toimitettavat ensi lokakuun 1 ja 2 p:nä.
Väliaikaisen hallituksen manifesti eduskunnan hajoittamisesta on seuraavan sisältöinen:

Eduskunnan hajoittamisesta  heinäk. 18/31 p:nä 1917 ja uusien vaalien toimittamisesta.

Väliaikainen hallitus on vastaanottanut eduskunnan adressin  heinäk. 12/25 p:ltä samoin kuin sen itsenäisesti tekemien korkeimman vallan käyttämistä Suomessa koskevien päätösten sanamuodon.

Hallitusmuotonsa nojalla nauttii Suomi ainoastaan Suomen ja Venäjän välisen oikeussuhteen määräämien rajojen sisäpuolella sisäistä itsenäisyyttä, jonka perustuksena on aina katsottu olevan kummankin maan korkeimman valtiovallan haltijoiden yhteisyys. Viimeisen keisarin valtaistuimelta luopuessa saattoi hänelle kuuluneen vallan täyteläisyys, siihen luettuna myöskin Suomen suurruhtinaalle kuuluvat oikeudet, siirtyä ainoastaan Venäjän kansan korkeimmalla vallalla varustamalle väliaikaiselle hallitukselle. Päinvastaisessa tapauksessa olisivat suuriruhtinaan oikeudet aina tähän päivään saakka katsottavat kuuluvaksi hänelle.

Väliaikainen hallitus, joka julkisesti on vannonut säilyttävänsä Venäjän valtion kansalle kuuluvat oikeudet, ei voi luovuttaa niitä ennen kuin perustuslakia säätävä kokous o tehnyt päätöksensä.

Katsoen yhä edelleenkin velvollisuudekseen ja huolekseen Suomen sisäisen itsenäisyyden suojelemisen ja kehittämisen 7/20 p:nä maaliskuuta tänä vuonna antamansa manifestin mukaisesti, väliaikainen hallitus ei samalla kertaa kuitenkaan voi tunnustaa Suomen eduskunnalle oikeutta edeltäpäin omavaltaisesti rajoittaa Venäjän tulevan perutuslakia säätävän kokouksen tahtoa ja lakkauttaa Venäjän vallan valtuuksia Suomenlainsäädäntöä ja hallintoa koskevissa asioissa.

Eduskunnan tekemät päätökset muuttavat kuitenkin mitä oleellisimmin Venäjän ja Suomen välistä oikeussuhdetta ja loukkaavat juuriaan myöten Suomen voimassa olevaa hallitusmuotoa.

Harkitkoon Suomen kansa itse kohtalonsa. Ratkaistuksi voi se tulla ainoastaan sopimuksen perustalla Venäjän kansan kanssa.

Määrättyään uudet vaalit toimeenpantavaksi mahdollisimman lyhyessä ajassa lokakuun 1 ja 2 p:nä u. l. kuluvaa vuotta, väliaikainen hallitus on nähnyt hyväksi hajoittaa  22 p:nä maaliskuuta (4 p. huhtikuuta) varsinaisille valtiopäiville kokoontuneen eduskunnan ja määrätä että uuden eduskunnan on kokouduttava viimeistään marrask. 1 p:nä tänä vuonna; ja tulee siis kaikkien niiden, jotka ovat edustajiksi valitut, aikana, joka lähemmin määrätään, saapua Helsingin kaupunkiin täyttämään velvollisuuksia valtiopäiväjärjestyksen mukaan.

Eduskunnan kokoutuessa tulee hallitus sille jättämään lainmukaista käsittelyä varten esityksen Suomen sisäisten asiain ratkaisemisen järjestämisestä.

Annettu Pietarissa 18/31 p:nä heinäk. 1917. —

Senaatti päättää julkaista manifestin äänestyksen jälkeen 7 äänellä 6 vastaan.
Senaatin täysi-istunnossa t. k. 2 p:nä klo 11:ltä a.-p. kenraalikuvernööri Stahovitshin johtaessa puhetta käsiteltiin kysymystä väliaikaisen hallituksen eduskunnan hajoittamista koskevan manifesti promulgeeraamisesta (julkaisemisesta). Istunnossa, joka päättyi klo puoli 1 päivällä, päätti senaatti äänestyksen jälkeen, jossa annettiin 7 ääntä 6 vastaan, promulgeerata manifestin lähettämällä siitä oitis kirjelmän eduskunnalle sekä julkaista sen virallisissa lehdissä ja maan asetuskokoelmassa.

Julkaisemisen puolesta äänestivät kenraalikuvernööri, senaattorit Setälä, Tulenheimo, Serlachius, Ehrnrooth, Holsti ja Kallio. Julkaisemista vastaan äänestivät senaattorit Tokoi, Paasivuori, Wuolijoki, Voionmaa, Tanner ja Ailio.

Eduskunnan hajoittamiskysymys esillä Helsingin työ- ja sotamiesneuvoston toimeenpanevassa komiteassa.
Helsingin työ- ja sotamiesneuvoston toimeenpanevan komitean, Suomen aluekomitean ja sotalaivojen miehistökomiteain edustajain kokouksessa t. k. 2 p:nä käsiteltiin Suomen eduskunnan hajoittamiskysymystä.

Läsnä teki kenraalikuvernööri Stahovitsh selkoa tapahtumista ja väliaikaisen hallituksen kannasta, jonka jälkeen senaatin talousosaston varapuheenjohtaja Tokoi ja kansanedustaja Huttunen antoivat selityksiä.

Kapteeni Cyonin ehdotuksesta hyväksyi kokous pitkän keskustelun jälkeen suurella äänten enemmistöllä seuraavan päätöslauselman:

Kuultuaan kansalaisen Stahovitshin vallankumouksen pelastuksen hallituksen antamasta eduskunnan hajoittamista koskevasta manifestista ja ottaen huomioon, että nykyisen selkkauksen selvittämiseksi olisi turvauduttava asevoimaan, josta epäilemättä olisi surullisia seurauksia sekä itse Venäjän valtakunnassa että etenkin sen ulkopuolella, Helsingin armeijan, laivaston ja työväen edustajaneuvosto, Suomen aluekomitea, edustajainneuvoston toimeenpaneva komitea sekä Viaporin alueen rykmentti-, komppania-, laiva- ja divisionakomiteat ovat yhteisessä kokouksessaan päättäneet:

1) Alistuminen Venäjän vallankumoushallituksen käskyihin, joka hallitus on Venäjän vallankumouksellisen demokratian täysinvaltuutettu elin, on aina ja etenkin nykyisinä levottomina aikoina Venäjän valtakunnan kaikkien kansalaisten ehdoton velvollisuus. 2) Suomen demokratia on ehdottomasti tehnyt erehdyksen, saattaessaan voimaan autonomiansa ilman Venäjän vallankumouksellisen hallituksen suostumusta. 3) Näin muodostuneesta asiaintilasta on nykyjään ainoana pelastuskeinona, joka ei loukkaisi kummankaan kansan oikeuksia, komitean muodostaminen, johon kuuluu yhtä suuri määrä Suomen demokratian ja Pietarissa olevan työ- ja sotamiesneuvostojen toimeenpanevan keskuskomitean edustajia, joka komitea epäilemättä voisi selvittää nykyisen selkkauksen kumpaakin osapuolta tyydyttävällä tavalla.

Suomen ministerivaltiosihteeriä haastateltu.

Russf. Wolja kertoo: Tieto Suomen eduskunnan hajoittamisesta on tehnyt valtavan vaikutuksen valtiollisiin piireihin. Luotettavista lähteistä ilmoitetaan meille, että heinäk. 31 p:vän illalla antoi Suomen ministerivaltiosihteeri Enckell väliaikaiselle hallitukselle eduskunnan päätöksen Suomen ”riippumattomuudesta”. Tutustuttuaan eduskunnan adressiin, päätti väliaikainen hallitus hajoittaa eduskunnan.

Viime päivinä on Pietarista Helsinkiin saapunut kasakkajoukkoja ja panssariautoja. Saapuneiden tietojen mukaan vallitsee Helsingissä täydellinen levollisuus. Suomen ministerivaltiosihteeri Enckell on haastatteluissa avustajallemme ilmoittanut, että Suomen valtiollisissa piireissä otettiin tieto eduskunnan hajoittamisesta rauhallisesti vastaan. Hra Enckell lausui vielä ettei edelleenkään ole minkäänlaista syytä odottaa rauhan häiriintymistä Suomessa ja Helsingissä. —

9.8.1917
Työt vihdoinkin alkaneet.

Toista kuukautta kestäneen vaikenemisen jälkeen pääsee Helsingin Sanomat, niin kuin muutkin Suomen porvarilliset, lakkotilassa olleet sanomalehdet, nyt vihdoinkin taas ilmestymään. Kirjateollisuusalalla vallinnut työnseisahdus, joka puhkesi heinäkuun alussa, on nyt saatu sovituksi ja päättymään, – työ on jälleen päässyt käyntiin.
Kulunut kuukausi on ollut raskasta ja tukalaa aikaa varsinkin maamme sanomalehdille, joiden olisi pitänyt ja joilla on ollut hyvä halu jakaa yleisölleen tietoja tärkeän aja tärkeistä tapahtumista, mutta jotka eivät ole olleet siihen tilaisuudessa. Ikävää ja kärsivällisyyttä kysyvää aikaa se on epäilemättä ollut myöskin lehtien tilaajille ja lukijoille, joiden on ollut jäätävä vaille tietoja ja esityksiä maata ja kansaa koskevista valtiollisista, taloudellisista y. m. tapahtumista, taikka ovat saaneet nämä tiedot vaillinaisina sosialistisista lehdistä, jotka koko lakkoajan ovat ilmestyneet.

Syy puheena olevaan sanomalehdille niin vaikeaan seisahdukseen on lukijoillemme pääpiirteittäin tunnettu niistä uutisista, joita lehdessämme voitiin antaa vähän ennen lakon puhkeamista. Kirjateollisuustyöväki vaati työpalkkoja heinäkuun alusta koroitettavaksi enemmän kuin maamme kirjapainoja edustava graafillinen työnantajaliitto katsoi tällä työalalla, jossa tulot suurelta osalta ovat ennakolta tehtyjen sopimusten kautta määrätyt, nykyhetkellä mahdolliseksi. Useimmat maamme kirjapainot taas ovat keskenäisillä sopimuksilla sidotut mainitun työnantajaliiton päätöksiin, joten yksityinen kirjapaino ei voinut tehdä erikoissopimusta oman työväkensä kanssa, jos olisi tahtonutkin. Sitä paitsi julistettiin juuri helsinkiläiset sanomalehtikirjapainot ensiksi työväen taholta lakkotilaan. Kirjateollisuustyöväen ammattiliitto ei näet sellaisena tehnyt päätöstä yleisestä työlakosta, vaan jätti sen kunkin työhuonekunnan päätettäväksi, ja m. m. helsinkiläiset lehtikirjapainot joutuivat tässä ensiksi lakolle alttiiksi. Graafillinen työnantajaliitto vastasi sittemmin puolestaan yleisellä työsululla.

Se aika, jonka kuluessa lehtemme pakollista vaikenemista on kestänyt, on kuten tietty maamme valtiollisiin vaiheisiin ja tapahtumiin nähden ollut mitä ratkaisevin ja merkittävin, – suurmaailman tapausten menosta puhumattakaan. Viittaamme vain niihin käsittelyihin, joita siellä on tehty maamme valtiolliseen asemaan nähden ja joiden kautta siellä on yhtäkkiä pyritty uudelleen järjestämään Suomen suhdetta Venäjään sekä eduskunnan suhdetta oman maan ja Venäjän hallitukseen. Koko sen ajan, jolloin näitä tärkeitä kysymyksiä on valmistelevasti pohdittu ja eduskunnassa käsitelty, on Suomen ei-sosialistisen sanomalehdistön täytynyt vaieta, voimatta lausua arvosteluaan noista äkkiä tehdyistä laajakantoisista suunnitelmista ja esiteltyjen sekä sitten päätettyjen toimenpiteiden laillisuudesta ja vaikutuksesta kansamme kohtaloihin. Asiat on kerrottu yleisölle yksinomaan sosialistien esittämässä värissä, julkisen sanan ja kansalaismielipiteen toisaalta pääsemättä kuuluville. Että eduskunnassa päätökset kunnallislaeista, 8-tuntisesta työpäivästä, korkeimman tuomioistuimen riippumattomuudesta, poliisilaitoksen järjestämisestä j.n.e. on tehty saman ajan kuluessa, se on tämän ohessa myös varteenotettava.

Varsin yleinen on laajoissa piireissä se käsitys, että tämän porvarilliseen sanomalehdistöön kohdistuvan työnseisauksen toimeenpanemisella juuri siksi ajaksi, jolloin mainitut suuret merkkikysymykset tulivat esille eduskunnassa, on ollut valtiollinenkin tarkoitus. Missä määrin tämä käsitys on oikea, sitä emme voi käydä ratkaisemaan. Yhteensattuma on joka tapauksessa perin huomattava: lakko aloitettiin noiden tapausten aattona ja päättyi vasta sitten kuin eduskunnan sosialistinen enemmistö oli julkisen sanan arvostelutta läpiajanut suunnitelmansa ja – tullut umpikujaan! Me emme usko, että kirjatyöntekijäin suurella joukolla, jolla on ollut taloudellinen palkkakysymys ajettavanaan, olisi ollut ajankohtaan nähden mainittua valtiollista tarkoitusta saada ei-sosialistinen sanomalehdistö vaikenemaan, vaan onko asiain järjestelyssä ja johdossa ollut muita näkymättömiä voimia mukana, se seikka jäänee ainaiseksi selvittämättä. – Jos olisi ollutkin, ei sitä tietenkään myönnetä.

Itse taloudellinen taistelu on nyt päättynyt, niin kuin tavallisesti, sovitteluihin ja kompromissiin. Jo pari viikkoa siten oltiin työnantajain taholta, silloisten neuvottelujen aikana, taipuvaisia myöntymään palkankoroitukseen, jota senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkö välittäjämiehenä suositteli, vaan piti työntekijäin edustajisto jyrkästi kiinni 140 % heti toimeenpantavasta koroituksesta, jonka lisäksi vaadittiin kesälomia täydellä palkalla ja vähän myöhemmin palkkaa koko lakkoajalta. Olemme puolestamme koko ajan olleet sitä mieltä, että nykyiseen elintarvekalleuteen nähden hyvin tuntuva palkanylennyt kirjateollisuustyöväellekin oli myönnettävä, joskin niin suuri yhtäkkiä toimeenpantava koroitus, kuin mitä vaadittiin, on meistä ollut ja on edelleenkin kirjateollisuusliikkeiden pystyssäpysymisen kannalta sangen arveluttava. Kuinka maamme kirjapainot tulevat kestämään nyt hyväksytyt ehdot ja minkälaisiin supistuksiin ne ehkä johtavat, sen saa tulevaisuus näyttää.

Joka tapauksessa tervehdimme helpotuksella nyt aikaansaatua töiden alkamista ja työrauhaa kirjateollisuusalalla, toivoen rauhan jäävän pysyväksi.

10.8.1917

Maaseudulta.
Elintarpeiden ryöstö Turussa.
Yli 25,000 kg voita ja 400 juustoa ryöstetty. – Kaupungissa julistetaan yleislakko.


Eilen aamupäivällä keräytyi Valion Turun liikkeen edustalle noin 100 naista. Liikkeestä aiottiin juuri lähettää voita osaksi Helsinkiin ja osaksi Viipuriin. Joku määrä oli jo viety asemalle ja loppua kuormattiin paraillaan rattaille. Kansanjoukko esti kuitenkin niiden lähettämisen ja voiastiat purettiin takaisin Valion kellariin. Pitkin päivää viipyi kansanjoukko liikkeen edustalla eikä voita näin ollen voitu lähettää. Klo 1 tienoissa kävi joukon puolesta lähetystö läänin maaherran puheilla, joka kehoitti kääntymään asiassa lääninkomitean puoleen. Täältä soitettiin Helsinkiin lähetystön saapuvilla ollessa. Valtion vointarkastuslaitoksesta ilmoitettiin kuitenkin, ettei voita saa myydä Turussa, vaan on se lähetettävä jaettavaksi valtion sairaaloille. Kun lähetystön jäsenet tekivät selkoa käyntinsä tuloksesta, otettiin selonteko suurella tyytymättömyydellä vastaan. Klo 4 jälkeen i. p. tulvi paikalle tehtaista väkeä, niin että väkijoukon lukumäärä nousi noin 1,000 henkilöön. Keskustelun jälkeen päätti kansanjoukko ottaa voin Valion varastoista ja aikoi kuljettaa sen, yhteensä 517 astiaa, työväentalolle, mutta sinne ei sitä otettu vastaan. Lopuksi suostui kaupungin elintarvelautakunta ottamaan voin vastaan ja jaettaneen se tänään voikortteja vastaan kuluttajille.

Tarkastettaessa Valion kellareita löydettiin sieltä noin 400 kappaletta talousjuustoja, jotka näyttivät ainakin päältä katsoen pilautuneilta. Toiselta puolen väitetään, etteivät ne ole pilautuneita, vaan valmistumattomia, parhaillaan käymisen alaisia. Näitä juustoja ottivat varastossa käyneet henkilöt mukaansa ja myöhemmin nähtiin niitä heiteltävän pitkin katuja. Ainakin osa niistä oli täysin käyttökelpoisia.

Päivällä levisi kaupungille huhu, että voita olisi viety saippuatehtaaseen, mutta Valion Turun liikkeen johtaja väittää huhun perättömäksi.

Päivän tapahtumista ilmoitettiin senaatille y. m. asianomaisille Helsinkiin, josta saapunut sähkösanoma määräsi, että kaikki Turussa oleva voi on lähetettävä valtion varastoon Helsinkiin. Valion Turun liikkeen johtaja on kertonut, että kansanjoukon takavarikoima voi oli jo takavarikoitu valtion laskuun. Eilen aamulla saapui Turun elintarvelautakunnalle valtion vointarkastuslaboratorion kiertokirje, jossa huomautetaan voin vähyydestä viime viikolla ja ilmoitetaan, ettei ole tietoa, milloin voidaan voita jakaa ja ettei vientilupia ole kuukauden aikana myönnetty lainkaan.

Kun voi ja juusto oli Valion liikkeestä takavarikoitu, lähti kansanjoukko muihin liikkeisiin etsimään sokeria, jauhoja y. m. Muita elintarpeita ei kuitenkaan löytynyt kuin 150 tiua munia, jotka myytäneen tänään.

Illalla klo 8 jälkeen kokoutui noin 2,000 henkinen kansanjoukko Turun kauppatorille, missä ryhdyttiin keskustelemaan päivän tapahtumien johdosta. Jo heti ennen varsinaisen kokouksen alkua päätettiin, että elintarvelautakunnan on myytävä takavarikoitu voi voikortteja vastaan 3 (?) kilo. Tämän jälkeen alkoi yleinen keskustelu, jonka kuluessa kaikki puhujat lausuivat vaatimuksen, että kaikki elintarpeet on takavarikoitava valtion haltuun. Keskustelun jälkeen hyväksyi kokous ponnet, joissa vaaditaan, että senaatin on ensi tilassa takavarikoitava kaikki elintarpeet, että heti on kiellettävä juuston, voin ja muiden samanlaisten elintarpeiden maastavienti ja että heti on kiellettävä juuston valmistus meijereissä. Lisäksi päätettiin, että tänä aamuna klo 8:sta alkaen julistetaan kaupungissa ja esikaupungeissa yleislakko. Järjestystä pitää yllä miliisi, joka määrättiin jo yön kuluessa asetettavaksi tulleihin, ettei tavaraa saa kuljettaa kaupungista pois. Tämän päivän kuluessa päätettiin pitää tarkastus kaikissa kaupungin liikkeissä ja ottaa kaikki elintarpeet takavarikkoon.  Takavarikoituja munia myydään 1 mk. 50 p. tiu. Tänä aamuna klo 8 pidetään työväentalon pihamaalla uusi kokous, jossa käsitellään uudelleen asiain yhteydessä olevia kysymyksiä.

10.8.1917
Siirtolaiset pulassa

Vakava asema uhkaa siirtolaistulvan takia kehittyä Haaparannalla ja Torniossa. Mikäli Torniosta on saatu kuulla, on joen toiselle rannalle kasautunut jo noin 5000 siirtolaista käsittävä ruuhka, josta suurin osa on aivan varatonta väkeä ja joka rajan toisella puolella vallitsevan elintarvepulan takia on joutunut nälkäkuoleman partaalle pääsemättä rajan sulkukiellon johdosta Tornion puolelle ja sen kautta eteenpäin määränpäähänsä. Tilannetta kärjistää sen lisäksi ruotsalaisten sotilasviranomaisen kiihko sada suunnaton siirtolaislaine Suomen puolelle. Tämän kaiken johdosta lienee siirtolaisissa kypsynyt päätös ylikulkukiellosta huolimatta tulla rajan yli Tornioon. Kun rajan tällä puolella taas on ryhdytty ”vastaaviin toimenpiteisiin”, on tilanne täydellä syyllä vakava.