sivu6

1.9.1917
Voikaupan järjestely.
Valio ei enää ota huoltaakseen voikaupan järjestelyä kun järjestystä ei voida ylläpitää maassa.

Elokuun 18 p. jätti Valio kirjelmän, jossa ilmoitettiin, ettei se järjestysvallan välinpitämättömän suhtautumisen vuoksi Helsingissä y.m. Suomen kaupungeissa elokuun 9-18 päivinä sattuneisiin raskaisiin epäjärjestyksiin enää katsonut voivansa vastata liikkeelle lähetetystä voista ja kehoitti Valio senaattia kumoamaan voin kuljetuksesta rautateitse annetut määräykset, jotta voikauppa voisi hankkia itselleen anarkistisia oloja vastaavan toimintamuodon.

Tämän kirjelmän johdosta kutsui senaatin elintarvikeosaston päällikkö, senaattori Tanner Valion toimitusjohtajan Helsinkiin ja ilmoitti, että senaatti oli valmis menemään vastuuseen Valiolle osoitetuista voilasteista ehdolla, että Valion puolelta suostutaan siihen, että senaatti asettaa erityisen nimitetyn henkilön liikkeen toimintaa kontrolleeraamaan. Tämän viimeksi mainitun järjestelyn senaattori Tanner katsoi yleisön viihdyttämiseksi tarpeelliseksi, sen kun aina oli valmis epäilemään väärinkäytöksiä tapahtuvan.

Valion toimitusjohtaja esitti tämän ehdotuksen Valion hallintoneuvostolle.
”Mitä ensinnäkin kontrollikysymykseen tulee, huomauttaa hallintoneuvosto, että Valion toiminta on kaiken sota-ajan ollut kontrollin alaisena valtion vointarkastuslaitoksen puolelta. Sille on täytynyt tehdä jokaviikkoiset ilmoitukset voimääristä sekä toimitetuista tilauksista. Valion vienti ja myynti rajaseudulle on taas tapahtunut saman viranomaisen lupakirjoilla ja on se voinut joka aika rautatieviranomaisten raporteista saada selville missä määrin annettuja vientilupia oli käytetty. Jos tätä kontrollia tahdotaan todellisuudessa valtion puolelta tehdä vielä tehokkaammaksi, on siihen olemassa se valtion käytettävänä ilman muuta oleva yksinkertainen keino, että rautatierahtikirjojen avulla tarkastetaan kaikki Valiolle saapuneet ja Valion edelleen lähettämät voimäärät, jolloin huomioonottamalla paikallisille elintarvelautakunnille, sotilasviranomaisille y.m. vointarkastuslaitoksen määräyksistä annetut voimäärät saadaan luotettava kuva koko Valion voiliikkeestä. Sen sijaan ei liikkeessä ja ehkäpä vain sen yhdessä konttorissa silloin tällöin tai ollenkaan käyvä kontrollantti voi lainkaan seurata sen menoa eikä olla minkäänlaisena takeena valtiolle tai yleisölle väärinkäytösten olemattomuudesta.  Pienen ajan kuluttua levitettäisiin huhu, että mainittu kontrollantti on Valion lahjoma, jota huhua tietysti yleisesti uskottaisiin. Senaattori Tannerin esittämä keino ei olisi siis lainkaan omansa tyydyttämään yleisöä. Epäluulot ja mielettömät huhut voidaan välttää ainoastaan, jos eräät sosialistiset sanomalehdet saataisiin antamaan valheellisten ja vääristeltyjen tietojen asemasta oikeita tietoja yleisölleen, ja jos järjestysvalta herjauksia kuullessaan vaatisi herjaajia tilille puheistaan.
Valtion lupaama takuu Valiolle osoitetuille voilasteille turvaisi kyllä hallintoneuvoston mielestä Valion pahemmilta aineellisilta tappioilta uusien samanlaisten epäjärjestysten sattuessa. Mutta kun viimekertaisten epäjärjestysten aikana tehdyt rikokset jätetään rankaisematta, kuten nyt ainakin Helsinkiin nähden järjestyneen työväen vaatimuksesta näyttää tapahtuvan – vielä ei ole edes poliisitutkintoa asiasta pidetty – niin miten käy uusien epäjärjestysten sattuessa Valion toimihenkilöiden henkilökohtaisen turvallisuuden? Jo viime kerralla yllyttivät erinäiset järjestysvallalle hyvin tunnetut henkilöt väkijoukkoa julkisesti mitä törkeimpiin väkivaltaisuuksiin Valion toimihenkilöitä vastaan ilman, että heitä ketään on kutsuttu vastaamaan rikokseen yllytyksestä. Kysymyksessä ei ole siis yksinomaan Valion turvaaminen aineellisilta vahingoilta, joka seikka valtion takuulla kyllä voidaan järjestää, vaan ainakin yhtä paljon edes sellaisen lain turvan hankkiminen sen toimihenkilöille, että tehdyt rikokset heidän koskemattomuuttaan vastaan rangaistaan. Jollei näin tehdä, ei Valio hallintoneuvoston mielestä voi menestyksellisesti toimia voikaupan järjestämiseksi.
Sama toimenpide on niinikään välttämätön edellytys, jos voikauppaa tahdotaan järjestää  jossakin määrin entiselle kannalle. Tulee näet huomata, että puheena olevat järjestelyt vaativat verrattain suurien voimäärien kokoamista muutamiin keskuksiin ennen niitten jakoa kuluttajille. Jo yksistään Helsinkiä varten tarvitaan n. 800 à 1000 astiaa. Voi saapuu meijereistä useampien päivien kuluessa ja täytyy pitää varastossa, kunnes riittävä määrä on kokoutunut. Jos nyt elintarpeita etsivä väkijoukko taas uudelleen ”löytää” sellaisia varastoja, tulee kiusaus niiden anastamiseen helposti ylivoimaiseksi, kun väkivaltaisuuksiin yllyttäjät rankaisemattomuuden turvissa ovat valmiit joukon intohimoja lietsomaan. Sellainen järjestelmä kuin voikaupassa on nyt ¾ vuotta vallinnut, edellyttää lujaa järjestystä kulutuskeskuksissa ja voin kokoamispaikoissa. Samaa edellyttävät kaikki kehittyneemmät järjestelyt elintarvikekaupan alalle. Jollei lujaa kuria ja järjestystä voida ylläpitää, menevät kaikki järjestelyt nurin. Ja sitä kuria pitää harjoittaa valtion puolesta yhtäläisesti kaikkia asianosaisia kohtaan. Ei riitä, että Valio ja tuottajat seuraavat lakia ja senaatin sen nojassa antamia määräyksiä, niitä pitää myös kaikkien muiden seurata ja ennen kaikkea niiden, joiden etuja silmällä pitäen näitä määräyksiä senaatin puolesta annetaan. Jollei hallitus kykene rankaisemaan yhden asiapuolen tekemiä rikoksia, ei sillä myös ole siveellistä oikeutta vaatia toista osapuolta noudattamaan annettuja määräyksiä. Valion hallintoneuvoston mielestä on niin ollen turha yrittää uudelleen luoda mitään suurisuuntaisempaa järjestelmää entiseen malliin voikaupan alalla, jollei hallituksen taholta osoiteta vakavaa halua ja kykyä laillisen järjestyksen ylläpitämiseen. Se on tästä päästä kun voikaupan uusi järjestely on aloitettava. Jollei hallituksella ole siihen tarpeellista arvovaltaa, on paras luopua laajemmista suunnitelmista ja antaa ihmisten suuremmassa määrin pitää huolta itsestään sekä tehdä tämä kuljetusrajoitusten poistamisella mahdolliseksi.
Valion hallintoneuvosto ei näin ollen usko, että elintarveosaston päällikön ehdottamilla toimenpiteillä voidaan luoda elinvoimainen järjestelmä voikaupan alalla, ja katsoo velvollisuudekseen hylätä tehdyn tarjouksen valtion takuusta riittämättömänä.”

Yllä esitetyn hallintoneuvoston lausunnon lisäksi Valtion johtokunta omasta puolestaan ehdottaa, että senaatin elintarveosasto ryhtyisi kiireellisiin toimenpiteisiin voikaupan järjestämiseksi, jottei voipulaa kulutuskeskuksissa syntyisi.

5.9.1917
Työttömyyden kirous

Yllämainitun nimisestä pakinasta ”Tiitus” tämän lehden 191:sestä numerosta on kuvannut työoloja jossakin maaseutukaupungissa. Kun en tunne niitä oloja, josta pakinan aihe on saatu, en tietenkään tahdo pakina-aiheesta mitään sanoa, mutta kun kuvauksesta voi saada sellaisenkin käsityksen, että se kuvaisi työoloja yleensä, pidän velvollisuutenani oloja tuntevana huomauttaa, että se ei ainakaan sovellu Helsingin oloihin. Asian laita on tällä hetkellä sellainen, että työttömyys hyvin monelle helsinkiläiselle työmiehelle, työmiesperheelle ja työläisnaiselle on todellakin kirous, sillä täällä on useita satoja perheellisiä työmiehiä, vanhoja Helsingin asukkaita, jotka ovat jo olleet kokonaisen kuukauden työttöminä. Se mitä se merkitsee  tänä aikana, sen jokainen tietää. Se ei ainakaan ole siunaus.

Saattaahan olla, että maaseuduilla on eräillä seuduilla työväen puutetta, mutta kun täkäläinen työnvälitystoimisto sanomalehdissä kehoitti työnantajia kääntymään toimiston puoleen, ei kehoituksesta ollut sanottavia seurauksia. Yksityisiin tiedusteluihin on vastattu, että ”ei haluta helsinkiläisiä”. Useat vakavatkin työmiehet kertovat kierrelleensä maaseuduillakin työn etsinnässä, mutta monet ovat saaneet tyhjin toimin palata takaisin. Totta tosin on, että muutamain miesten tilauksia on toimistolta jäänyt täyttämättä, mutta ne ovat asiallisesti selitettävissä.

Helsingin kaupunki on kyllä järjestänyt suurelle määrälle, noin 1600 miehelle ja nyttemmin noin 150 naiselle töitä, joista kaupungille aiheutuu kyllä suuret menot, mutta se ei helpota niiden hätää, jotka vielä ovat työttöminä, eivätkä voi, jos joitakin töitä olisi tarjollakin toisilla paikkakunnilla, jättää perheitään tänne oman onnensa nojaan.

Valitettava asiantila on kylläkin, että kaupungissa on useita rakennustyömaita lakkotilassa ja että puuseppäin lakko yhä jatkuu. Näiden sovittamiseksi on yrityksiä tehty ja työväen taholla kai oltaisiin nyttemmin halukkaita sovitteluihin, mutta syystä tahi toisesta ei näitä lakkoja, joista useimmat eivät ole edes työväen asianomaisten ammattijärjestöjen hyväksymiä, ole saatu päättymään. Yksityiset työmiehet ovat voimattomia asiain tilaa muuttamaan, joten saavat kärsiä ”lakkohammasrattaan” välissä.

Tilanne on nyt jo täällä perin vakava, jonka takia ”Tiituksen” kuvausta en saata jättää sellaisenaan yleiseen mielipiteeseen vaikuttamaan.

Helsinki, syysk. 4. päivänä 1917.

A.H. Karvonen

Helsingin kunnan työnvälitystoimiston johtaja

10.9.1917
Uusi vallankaappausyritys

Ylipäällikkö Kornilov vaatinut kaikkea valtaa käsiinsä. – Väliaikainen hallitus erottanut Kornilovin ylipäällikkyydestä. – Pietari ja Pietarin kuvernementti julistettu sotatilaan. – Ylipäällikkyys annettu kenraali Klembowskille. – Osittainen ministeripula. 

Pietarista, syyskuun 9. päivänä (P.T.) Virallinen tiedonanto.
Tämän kuun 8. päivänä lähetti kenraali Kornilow luokseni valtakunnanduuman jäsenen Vlad. Nik. Lvovin vaatimaan väliaikaista hallitusta luovuttamaan koko siviili- ja sotilasvallan kokonaisuudessaan, jotta hän oman harkintansa mukaisesti sitten muodostaisi uuden hallituksen maan hallintoa varten. Valtakunnanduuman jäsenen Lvovin tällaisen ehdotuksen tekoon saaman valtakirjan todellisuuden vahvisti sittemmin kenraali Kornilov keskustellessaan kanssani puhelimitse. Nähden tämän vaatimuksen esittämisestä, joka on tehty minun kauttani väliaikaiselle hallitukselle, muutamien Venäjän yhteiskunnan piirien halun käyttää valtakunnan  raskasta asemaa hyväkseen järjestääkseen maassa sellaisen valtiollisen järjestelmän, joka on ristiriidassa vallankumouksen saavutusten kanssa, on väliaikainen hallitus katsonut välttämättömäksi:
Valtuuttaa minut isänmaan, vapauden ja tasavaltaisen järjestyksen pelastamiseksi ryhtymään pikaisiin ja tarmokkaisiin toimenpiteisiin, jotta perinpohjin ehkäistäisiin kaikki ylimmän vallan valtakunnassa ja vallankumouksen saavuttamien kansalaisoikeuksien loukkaamisyritykset. Kaikkiin välttämättömiin toimenpiteisiin vapauden ja järjestyksen suojelemiseksi maassa tulen ryhtymään ja näistä toimenpiteistä tulee väestölle aikanaan annettavaksi tieto. Samalla: 1) on kenraali Kornilovin luovutettava armeijan ylipäällikön virka kenraali Klembowskille, teitä Pietariin suojelevan rintaman ylipäällikölle. Kenraali Klembowskin on väliaikaisesti ryhdyttävä korkeimman ylipäällikön virkaan pysymällä Pihkovassa, 2) Pietarin kaupunki ja Pietarin kihlakunta julistetaan sotatilaan ja niihin ulotetaan sotatilaan julistettuja seutuja koskeva asetus.
Kehoitan kaikkia kansalaisia täydelliseen levollisuuteen ja isänmaan pelastukselle välttämättömän järjestyksen säilyttämiseen. Kaikkia armeijan ja laivaston jäseniä kehoitan itseuhrautuvasti  ja levollisesti täyttämään velvollisuutensa isänmaan puolustamisessa ulkonaista vihollista vastaan.

Pääministeri, sota- ja meriministeri
A. F. Kerenski
Syyskuun 9 päivänä 1917

Peshekhonov eroaa.
“Denj” kertoo, että muutama päivä sitten käsiteltiin väliaikaisen hallituksen kokouksessa muonitusministeri Peshekhonovin pyynnöstä kysymystä elintarvikepolitiikan muuttamisesta. Tällöin kävi ilmi, että Peshekhonov ja hallituksen jäsenten enemmistö ovat eri mieltä eräässä tärkeässä puheenaolevaa politiikka koskevassa kysymyksessä. Tämän johdosta muonitusministeri Peshekhonov ilmoitti lauantaina eroavansa virastaan.
Haluten selvittää tilanteen väliaikainen hallitus muodosti neuvottelukunnan, johon tulivat ministerit Nekrasov, Stobelev, Prokopovitsh, Bernatskij ja Sengein. Kävi ilmi, että selkkaus aiheutui viljamonopolia koskevasta kysymyksestä.
Lehti kertoo, että Peshekhonovin ero voi johtaa vielä useitten muitten ministerien eroon.

Syyt selkkaukseen.
”Novaja Shisu” kertoo, että väliaikaisen hallituksen viimeinen kokous muistutti viimeisen ministeripulan aikoja.
Huomaa selvästi, – lausuu lehti –, että on syntymässä jokin selkkaus, josta viime päivinä on paljon puhuttu.
Mainitaan muutamia kysymyksiä, jotka ovat syynä syntyneeseen esimielisyyteen hallituksen jäsenten kesken; niitä oat maakomiteat, Ukrainan kysymys eli kysymys Vinnitshenkon nimityksestä pääsihteeristön puheenjohtajaksi ja viljamonopoli.
Kukin näistä kysymyksistä on jo kauan aiheuttanut erimielisyyttä hallituksen kummankin osan – vasemmiston ja kadettien välillä. Lakiehdotus maakomiteoista ei saa osakseen kannatusta kadettiministerien taholta. Päin vastoi, kaikki Tshernovin ehdotukset herättävät kiivasta vastustusta kadettien puolelta.
Vinnitshenkon selitys tunnetun ranskalaisen sanomalehden kirjoituksen johdosta ei niin ikään ole tyydyttänyt kadettiministerejä. Vinnitshenkoa syyttävät kadetit itävaltalaismieliseksi ja pitävät sen tähden hänen nimitystään pääsihteeristön puheenjohtajaksi mahdottomana.

Lopuksi aiheutti sotaretki viljamonopolia vastaan, jonka tarkoituksena on tehdä yksityiset viljakaupat jälleen vapaiksi, Pelshehonovin eron. Pelshehonov  jätti eronpyyntönsä viime lauantaina eikä hän enää ottanut osaa väliaikaisen hallituksen viimeiseen kokoukseen.

Ministerien yöllinen neuvottelu.
Tämä yöllinen kokous oli erittäin levoton. Alussa oli koko kokoomushallitus läsnä. Äkkiä kuitenkin sosialistit Stobelev, Avksentjev ja Prokopovitsh jättivät kokouksen ryhtyen neuvottelemaan erikseen ja myöhemmin Kerenskin kanssa.
Kerenskin sijasta puhetta johtava Nekrasov läksi myös äkkiä kokouksesta joten jäljelle jäivät vain kadettiministeri. Samaan aikaan poistuivat sosialistiministerit Kerenskin luota ja heidän sijaansa saapuivat pääministerin luo sota- ja meriministeriön hoitaja Savinkov, Pietarin sotilaspiirin päällikkö Kusmin, sisäministeri Avksentjev ja muita sotilasviranomaisia.
Myöhemmin, kello kahden aikana yöllä palasivat ministerit jälleen kokousta jatkamaan Talvipalatsiin, mutta tälläkään kertaa ei kokousta voitu pitää keskeymättä sillä jotkin tapaukset saivat aikaan hämminkiä. Ministerit Avksentjev ja Sarudni poistuivat kokouksesta uudelleen adjutanttiensa seuraamina. Tämän jälkeen jatkuivat neuvottelut ryhmissä.

28.9.1917

Huligaanivallan puolesta vai vastaan?

”Mielenkiintoista on ollut seurata sosialistiemme suhtautumista viime kuukausina rehoittaneeseen huligaanivaltaan. Vaikeaa on heidän ollut asettua suorastaan huligaanien puolelle, mutta millään muotoa ei myöskään ole tahdottu selvästi katkaista välejä heidän kanssaan. Seurauksena tästä on ollut, että huligaanien tehdessä törkeimpiä hirmutöitään, sosialistit ovat kyllä sanoneet, etteivät tällaiset työt kuulu heidän taistelutapoihinsa, mutta samassa hengenvedossa on vakuutettu koko teon aiheutuneen ”porvarien” menettelystä.

Aivan viime aikoina on tämä heidän kaksinaamainen menettelynsä sikäli muuttunut, että he yhä rohkeammin näyttävät vetävän huligaanit siipensä suojaan. Tullakseen tästä vakuutetuksi, ei tarvitse muuta kuin seurata esim. ”Työmiehen” kirjoituksia äskeisten Malmien tapahtumien johdosta.

Kun kuvernöörinvirasto oli asiassa toimitettujen tutkimusten perusteella määrännyt vangittaviksi eräitä Malmin huligaaneja, jotka olivat pääsyyllisiä Helsingin pitäjän kunnanvaltuustoa kohtaan viime elokuussa harjoitettuun törkeään väkivaltaan ja kun asianomainen nimismies sitten useiden maalaispoliisien avulla muutama päivä sitten ryhtyi panemaan täytäntöön tätä määräystä huligaanien tehdessä ankaraa vastarintaa, kertoi viime tiistain ”Työmies” asiasta tavalla, jonka luulisi selvittävän käsitteitä sosialistienkin piirissä. Kertomuksen otsakkeena jo oli ”Porvarien lahtarikaartin retki Malmille”, josta me nyt siis saamme tietää senkin, että sosialistien usein mainitsemat ”lahtarikaartit” ovat poliisiviranomaisia, jotka ahdistelevat rikoksentekijöitä. Sitten kirjoituksessa ankarasti moititaan poliisiviranomaisten menettelyä, joka ”ei eroa seyniläisestä järjestelmästä”. Tehtyään tämän tunnetulla sosialistien taidolla ja totuudenrakkaudella, huudahtaa arvon lehti: ”Näin ollen rauhallisten kansalaisten vapaus ei enää ole taattua Malmilla, jossa asestetut merikaartit on päästetty mellastamaan.”

Tarvitaanko enää selvempiä todistuksia siitä, kummalleko puolelle sosialistit asettuvat, laillisen järjestysvallan vaiko huligaanivallan.  Järjestysvaltahan se on heidän mielestään, joka on rauhallisten kansalaisten vapauden uhkana.

Katsokaamme vielä, mitä sanoo ”Työmies” Malmilla muutama päivä sitten tapahtuneesta huligaanien toimeenpanemasta kamalasta murhasta, jonka esineeksi joutui konttoristi G? Nyberg. Mainitun lehden viime keskiviikon numerossa kirjoitetaan sen johdosta näin: ”Järjestynyt työväestö Malmilla ei ole ottanut osaa mainittuihin mellasteluihin, eikä luonnollisesti tule ottamaankaan osaa, sillä väkivallantyöt eivät kuulu järjestyneen työväestön menettelytapoihin, huolimatta siitä, että porvariston ja heidän lahtarikaartiensa raa’at ja kauhua levittävät teot siihen suorastaan pakottaisivatkin. Tapahtumiin on porvaristo holtittomalla, mutta sangen ärsyttävällä menettelyllään, itse syyllinen.” Lausunto on siis täsmälleen alussa mainitsemamme kaavan mukainen.

Tällaisia lausuntoja on mahdotonta käsittää muuksi kuin huligaanien ja murhamiesten suoranaiseksi puolustukseksi, jopa selväksi yllytykseksi, samanlaisiin hirmutöihin. Ihme ei näin ollen olekaan, jos huligaanit tällaisesta maan suurimman puolueen pää-äänenkannattajan puheesta rohkaistuneina edelleen mellastelujaan jatkavat.

Kysymys on nyt vain siitä, onko Suomen kansa jo saanut tarpeekseen huligaanivallasta, jonka puolelle sosialistipuolue näin julkeasti uskaltaa asettua, vai vieläkö tarvitaan lisää huligaanien väkivallantöitä, ennenkuin kansamme silmät avautuvat.

Ensi maanantaina ja tiistaina antaa kansamme vastauksen kysymykseen: huligaanivallan puolesta vaiko sitä vastaan, sosialistien puolesta vaiko niitä vastaan. Ajattelevalle, sosialistien menettelyä seuranneelle kansalaiselle ei vastauksen antaminen ole vaikeaa. Hän äänestää sosialisteja ja huligaanivaltaa vastaan niiden hyväksi, jotka tahtovat ja pystyvät tässä maassa turvaamaan lain herruuden ja vakavan yhteiskuntajärjestyksen.

4.10.1917
Perunain syöttäminen elukoille kielletty.

Senaatti on päättänyt, että perunoiden käyttäminen hevosten, nautaeläinten, lampaiden ja sikojen ruokintaan niin hyvin raakoina kuin keitettyinä on kielletty.
Edelläolevan kiellon estämättä saa eläinten ruokintaan käyttää perunoita, jotka ovat läpimitaltaan enintään puolitoista senttimetriä, taikka jotka todistettavasti ovat ihmisravinnoksi kelpaamattomia.

4.10.1917
Koulujen oppilaat käpyjä poimimaan!

Läheskään kaikkia metsäntuotteita ei ole tähän sakka tullut talteenotetuksi. Niinpä vanhat kävyt ovat ainaisesti saaneet jäädä metsiin mätänemään, ja kuitenkin ne ovat mitä oivallisinta polttoainetta. Kelpaavatpa ne käytettäväksi hätätilassa hiilien asemesta pajassakin. Hellassa ne palavat hauskalla sinertävällä liekillä ja antavat kovasti lämpöä. Kuivana ne syttyvät helposti paperipalasella.
Naapurimaassamme Ruotsissa on kansan vallannut erityinen käpyjenpoimintahalu. Varsinkin lapset, partiopojat ja -tytöt ovat tässä etunenässä olleet. Tuhansia hehtoja vanhoja, siemenensä karistaneita kuusen ja männyt käpyjä on koottu ja lähetetty kaupunkeihin rautateitse ja laivoilla. Kuinka tärkeänä käpyjä pidetään Ruotsissa, osoittaa sekin, että Ruotsin hallitus on asettanut kävyille vientikiellon, joka on ollut voimassa elokuun 2 päivästä. Erinäisillä rataosilla on käpyjä käytetty veturien lämmitysaineena hyvällä menestyksellä. Kaksi tonnia käpyjä on laskettu vastaavan yhtä tonnia kivihiiltä.

Mutta lisäksi on hallituksen polttoainekeskuskomitea järjestänyt kouluissa pidettäväksi erityisiä käpyjen poimintapäiviä, jolloin lapset keräävät käpyjä kotitarpeiksi. Nämä on järjestetty saman tapaisiksi, kuin tähän saakka ovat olleet istutus- ja kylvöpäivät. Varmaan saa moni äiti näiden poimintapäivien kautta tuntuvan lisän niukkoihin polttoainevarastoihinsa.

Kun meilläkin polttopuut ovat kalliita ja kun metsää olisi säästettävä, olisi käpyjen poiminta saatava yleisemmäksi. Eikö voitaisi siis maamies- ja maatalouskouluissa, kansanopistoissa, emäntäkouluissa, talouskouluissa, kansakouluissa y.m. kouluissa järjestää erityisiä käpyjen poimintapäiviä. Kuivalla säällä poimittuja vanhoja käpyjä jaksavat 13-14-vuotiaat lapset säkillisen kotiin kantaa. Ja kun kymmeniä, satoja, tuhansia tekee saman tempun, kertyy siitä vastaava määrä hehtoja. Käpyjen keräyksellä vähennämme polttopuupulaa, korjaamme talteen metsäntuotteen, joka muuten mätänisi arvottomana metsään. Hyöty on siis ilmeinen. Koulujen opettajat, suokaa oppilaillenne tilaisuus saada vaikkapa vain yhtenä päivänä samota joukolla metsiin kokoamaan käpyjä ennen lumen tuloa.

16.10.1917
Uuden eduskunnan kokoonpano

Eduskuntaan on tullut valituksi 92 sosialidemokraattia, 61 liittoutuneitten suomalaisten puolueiden edustajaa, 26 maalaisliittolaista ja 21 ruotsalaisesta kansanpuolueesta. Eri puolueiden eduskuntaryhmien kokoonpano, kun nuorsuomalaiseen ja vanhasuomalaiseen puolueeseen luetaan nekin edustajat, jotka ovat tulleet valituiksi kansanpuolueen ehdokkaina, mutta joiden tiedetään ennen kuuluneen jompaankumpaan suomalaiseen puolueeseen, on seuraava:

Nuorsuomalainen puolue:
Uudenmaanl. vp.: Eero Erkko, toimittaja; T. Kaitila, maanviljelijä (uusi).
Turun l. etel. vp.: Antti Mikkola, lakit.kand (u).
Turun l. pohj. vp.: E.N.Setälä, senaattori
Hämeen l. etel. vp: Rudolf Holsti, fil.tohtori.
Hämeen l. pohj. vp.: N.E. Linna, maanviljelijä (u).
Viipurin l. läntinen vp.: Johannes Lundsson, pankij. (u); Elias SInkko, agronomi; Tekla Hultin, fil, tohtori ja W. R. Särkkä, maanviljelijä (u).
Viipurin l. itäinen vp.:P. Paavolainen, varatuomari, O. Nissinen, maanvilj. (u).
Mikkelin l. vp.: U. Tanttu, maanvilj.:, (kansanp. u.); Taavetti Heinonen, torppari (kansanp. u.) ja Erik Alopaeus, pormestari (u.).
Kuopion l. läntinen vp.: Tilda Löthman, opettajatar (u.) ja Juho Snellman, maanvilj. (u.).
Kuopion l. itäinen vp.: Onni Talas, lakit. tohtori; Augusta Laine, rouva (u.) ja Pekka Pennanen, maanvilj.
Vaasan l. itäinen vp.: Emil Vekara, agronomi (u.).
Oulun l. etel. vp.: K.J. Ståhlberg, professori ja Hugo j. Linna, agronomi (u.)
Oulun l. pohj. vp.: Pekka Ahmavaara, maanviljelijä (u.).
Yhteensä 26, ennen 24 edustajaa.

Vanhasuomalainen puolue:
Uudenmaanl. vp.: Erkki Raila, teol. tohtori (u.); O. V. Louhivuori, fil. Tohtori (u.) ja Väinö Valkama, opettaja (u.).
Turun l. etel. vp.:J.V. Bergroth, rovasti (u.); F. Nevanlinna, fil. tri; Ida Yrjö-Koskinen, touva ja Olli Rantasalo, maanvilj. (u.).
Turun l. pohj. vp.: Ivar Alanen, maanvilj. (u.); O.A. Sjöstedt-Jussila, maanvilj.; Lauri Ingman, teol.tohtori; Kyösti Haataja, lakit. kand. (kansanp.) ja Jussi Puumala (kansanp. u.), maanvilj.
Hämeen l. etel. vp: A.H. Virkkunen, fil. tri; Alfr. Retulainen, maanvilj. ja A. Osv. Kairamo, senaattori (u.);
Hämeen l. pohj. vp:Juhani Arajärvi, pankij; Eili Tavastähti, opettajatar (u.) ja N.R. Häkkinen, agronoomi (u.);
Viipurin l. läntinen vp.: E. Tukia, maanvilj. ja T. Vanhala, maanvilj. (u.).
Viipurin l. itäinen vp.; E. Pullinen, maanvilj. (kansanp. u.).
Mikkelin l. vp.: Paavo Virkkunen, teol. tohtori; J.O. Peurakoski, metsänvartijakoulun johtaja ja N. V. Ruokokoski, maanviljelijä (kansanp. u.).
Kuopion l. läntinen vp.: B.H. Päivänsalo, teol.tohtori (u.).
Vaasan l. itäinen vp.: A. Koivisto, maanviljelijä.
Vaasan l. etel. vp.; Eveliina Ala-Kulju, emäntä; R. Lanne, maanvilj. (u.) ja J.E. Antila, maanvilj.
Vaasan l. pohj. vp.; Wilh. Malmivaara, rovasti; F. Saari, maanvilj. ja Matti E. Kotila, maanviljelijä
Oulun l. etel. vp.: L. Typpö, maanvilj. ja A. Lagerlöf, vuorineuvos (u.).
Oulun l. pohj. vp.: J. Kuutti, maanviljelijä.
Yhteensä 35, ennen 33.

Ruotsalainen kansanpuolue.
Uudenmaanl. vp.: G.G. Rosenqvist, professori; Annie Furuhjelm, neiti; E.M. Hornborg, rehtori; E. von Rettig, pankinj. (u.); R.A. Wrede, vapaaherra (u.); A. Palmgren, johtaja (u.); R. Furuhjelm, tohtori (u.) ja O. Åkesson, varatuomari (H.).
Turun l. etel. vp.: Emil Schybergsson, pankinj.; J. Sundblom, toimittaja; G. Roos, rovasti (u.) ja R. Colliander, toimittaja (u.).
Vaasan l. etel. vp.; A. Tåg, maanvilj.; Ernst Estlander, professori; A. E. Hedberg, kappalainen (u.); G. Gädda, maanvilj. ja R. Ottelin, kruunuvouti (u.).
Vaasan l. pohj. vp.; M.O. Björk, tuomari (u.); A.J. Bäck, kirkkoherra; J. Inborr, lautamies; J.E. Hästbacka, johtaja (u.).
Yhteensä sai ruotsalainen kansanpuolue 21 edustajaa, saman määrän kuin v. 1916 vaaleissa.

Maalaisliitto.
Viipurin l. läntinen vp.:A.O. Vuorimaa, rovasti (u.); A. Juutilainen, toimittaja ja V. Joukahainen, opettaja (u.).
Viipurin l. itäinen vp.: A. Salovaara, maanvilj.; J. Niukkanen, maanvilj.; Bertta Pykälä, maanvilj. (u.); J.P. Kokko, opettaja; L. Relander, fil. tohtori (u.); M. Leinonen, maanvilj. ja A. Manner, maanvilj. (u.).
Kuopion l. läntinen vp.: E. Pehkonen, agronoomi ja Eero Hahl, agronoomi (u.).
Kuopion l. itäinen vp.: Pekka Saarelainen, maanvilj. ja Pekka Tanskanen, maanvilj. (u.).
Vaasan l. itäinen vp.: Mikko Luopajärvi, maanvilj. ja Antti Rentola, pastori (u.).
Vaasan l. etel. vp.: Santeri Alkio, kirjailija.
Vaasan l. pohj. vp.: O. Lahdensuo, maanviljelijä.
Oulun l. etel. vp.: Kyösti Kallio, seaattori; J.Jr. Lantto, talonomistaja; J.A. Heikkinen, maanvilj. (u.); Santeri Haapanen, toimittaja ja R. Arffman, työmies.
Oulun l. pohj. vp.: Kalle Nurmela, varamaanvittari: K.A. Lohi, maanviljelijä (u.).
Yhteensä 26, ennen 19 edustajaa.

Sosialidemokraattinen puolue.
Uudenmaanl. vp.: K.A. Manner, toimittaja; O.S. Kuusinen, toimittaja; E.V. Hanninen, toimittaja; Yrjö Sirola, toimittaja (u.); H. Hurmevaara, muurari; G.V.Johansson, maalari; Juho Kujala, työmies; A. Siren, kirvesmies; Aura Kiiskinen, ompelijatar; J.A. Lehtosaari, asemamies; A. J. Usenius, koneenkäyttäjä (u.) ja J. Vatanen, työmies.
Turun l. etel. vp.: Evert Eloranta, toimittaja; E. Härmä, muurari (u.); J.V. Latvala, kansak.op.; K.H. Wiik, fil.maisteri; Seth Heikkillä, toimittaja (u.); V. Annala, ratavartija ja E. Vihersalo, rouva.
Turun l. pohj. vp.: N. Aronen, työmies; E. Gylling, fil.tohtori; N.A. Raitanen, luennoitsija; J.W. Hallinen, sepp; J.E. Salin, pienvilj (u.); E. Aromaa, jalkinetyöntekijä; J. Rantanen, kirvesmies; J. T. Lautasalo, palstatilallinen; Aino Forstén, rouva.
Hämeen l. etel. vp: Oskari Jalava, peltiseppä; Alina Jokinen, rouva; Hulda Salmi, opettajatar; Matti Airola, asianajaja; Väinö Jokinen, toimittaja,; Toivo Alavirta, toimittaja (u.); ja Heikki Välisalmi, poliisimestari (u.).
Hämeen l. pohj. vp.: Anton Huotari, toimittaja; Kalle Lepola, torpanpoika; Anni Huotari, rouva; Emil Saarinen, piirisihteeri; Emil Paronen, pikkutilallinen (u,); E. Murto, rautasorvari ja Juho Lehmus, jalkinetyöntekijä.
Viipurin l. läntinen vp.: Hilja Pärssinen, rouva; E. Huttunen, toimittaja; M. Paasivuori, puoluetoimitsija; J. Kirves, viilaaja (u.); P. Leppänen, toimittaja; J. Vuoristo, puutyömies (u.); J. G. Kellosalmi, kirjapainonjohtaja (u.); ja R. Penttinen, opettaja (u.).
Viipurin l. itäinen vp.; Mikko Virkki, huvilanomistaja; J. Tuomikoski, maalari (H.); Anna Nurminen, rouva (u.); Vilho Lehokas, verhoilija ja Juho Nikkonen, työmies.
Mikkelin l. vp.: O. Eronen, torppari; Oskari Orasmaa, toimitt.; R. Hakala, toimitt.; P. Valjakka, kirjaltaja; P. Huttunen, työmies; Anni Savolainen, ompelijatar ja J. A. Lankila, luennoitsija (u.).
Kuopion l. läntinen vp.:  A. Mäkelin, asioitsija; T. Lapveteläinen, kirvesmies; Santeri Saarikivi, piirisihteeri; Jalo Kohonen, toimittaja; Armas Paasonen, vaihdemies; Aaro Salo, maalari sekä Hann Kohonen, rouva.
Kuopion l. itäinen vp.: Haikki Salonen, piirisihteeri; Juho Ronkainen, toimitt. (u.); Alvin Koponen, levyseppä; Juho Tirkkonen, räätäli ja Severi Kurkinen, muurari.
Vaasan l. itäinen vp.: O. Tuomi, toimitt.; Santeri Mäkelä, pientilallinen; Oskari Suntala, toimitt.; Samuli Häkkinen, kansak.op.; Kaarle Mänty, vahtimestari ja E. Pohjaväre, leipuri.
Vaasan l. etel. vp.;  Jaakko Mäki, maanvilj.; Kaarlo Saari, kansak. op ja A. Harjula, työmies (u.).
Vaasan l. pohj. vp.; Oskari Tokoi, senattori ja Y.A. Komu, piirisihteeri.
Oulun l. etel. vp.: Yrjö Mäkelin, toimitt.: Matti Hoikka, seppä; K. Ahmala, varastonhoitaja (u.) sekä Kalle Korhonen, maanviljelijä.
Oulun l. pohj. vp.: Adam Laakonen, piirisihteeri ja Hilfa Herrala, neulojatar.
Lapin vaalipiiri: M. Kiviniemi, maanviljelijä.
Yhteensä 92, ennen 108 edustajaa.

14.10.1917
Tanssijatar Mata Hari

(S.H.) Parisin sotaoikeus on tuominnut kuuluisan tanssijattaren Mata Harin kuolemaan vakoilusta. Näinä päivinä käsittelee asiaa Parisin kassatsionioikeus, joka langettaa lopullisen tuomion.

Rva Mata Hari on anonut, että hänen sallittaisiin olla saapuvilla hänen asiansa käsittelyssä, mutta se kiellettiin häneltä. Sitä vastoin on hänen asianajajallensa Glunylle myönnetty pääsy oikeuden istuntosaliin.
Asianajaja Gluny ilmoittaa, että hänen hallussaan on papereita, jotka todistavat Mata Harin viattomuuden, ja että kysymyksessä on hylätyn, mutta poliittisesti vaikutusvaltaisen rakastajan kosto.
Ei sen vuoksi ole ollenkaan mahdotonta, että Mata Harin vakoilujutusta kehittyy uusi poliittinen skandaali Ranskassa, varsinkin kun asianajaja Gluny on päättänyt säälimättä paljastaa kostonhaluisen hylätyn rakastajan nimen. – Aftenposten.

17.10.1917
Zeppelinejä Helsingin lähistöllä?
Kaupungissa olivat illalla ja yöllä valot sammuksissa ja raitiotieliikenne pysähdyksissä.

(S.H.) Eilen kello puoli 9:n tienoissa illalla antoivat sotilasviranomaiset tiedon täkäläisille poliisiviranomaisille, että kaupungissa oli heti kaikki valot sammutettava. Määräyksen johdosta lähetettiin poliisiasemalta miehiä ilmoittamaan kaupungin asukkaille, että valot olivat sammutettavat kaikilta näkyviltä paikoilta. Katuvalaistus sammutettiin viipymättä ja raitiovaunut saivat käskyn ajaa heti sammutetuin tulin talleihin. Palotorniin sijoitettu merkinantolaitekin antoi asukkaille klo 9:n jälkeen merkkejä.
Kaupungilla näytti vallitsevan jonkun verran hermostunut mieliala.
”Helsingin Sanomain” tiedustellessa asiaa täkäläisestä sotilasneuvostosta, ilmoitettiin sieltä, että zeppelinejä oli nähty jossakin kauempana, joten valojen sammutus ja merkkien anto olivat vain varovaisuustoimenpiteitä siltä varalta, että zeppelinit olisivat suunnanneet matkansa Helsinkiä kohti.

23.10.1917

Oikeuden häväistys.

Kansamme kiitetystä lainkuuliaisuudesta ei ole kohta kuin häipyvä muisto jäljellä. Oikeusturvallisuus on häviämässä ja rikokset, toinen toistaan pöyristyttävämmät, pitävät kansalaisia alituisessa jännityksen tilassa. Rikollisia tietoja, jotka vielä joku aika takaperin olisivat nostaneet suuttumuksen myrskyn koko maassa, uskalletaan eräällä taholla käydä julkisesti puolustamaankin.

Huippuunsa kohoaa oikeuden häväistys sellaisissa tapauksissa, kun kokonaiset kansanjoukot ryhtyvät väkivallalla uhkaillen estämään tuomioistuimen toimintaa, kuten on tapahtunut Satakunnassa. Samanlaatuista oikeudenkäynnin häiritsemistä on viime viikolla tapahtunut vastaajien taholta Turussa siellä viime kesänä tapahtuneita voinryöstöjä jäljiteltäessä. Osa syytetyistä tunkeutuu omavaltaisesti oikeuspöydän ympärille. Julkisen sanan edustajia vaaditaan poistettaviksi oikeussalista. Muutamat miespuolisista vastaajista istuvat koko käsittelyn ajan lakit päässä ja savukkeita poltellen. Kuultuaan, että jutun käsittely keskeytettiin, hyökkää joukko vastaajia tuomarin pöydän ympärille ja vaatii, että jutun käsittelyä on jatkettava yhtä mittaa siksi, että kaikkia on ennätetty tutkia. Yksikään ei lupaa lähteä pois oikeuspaikalta, väittäen, ettei heidän kannata olla oikeudessa useita päiviä vuoroaan odottamassa. Kun oikeuden puheenjohtaja poistuu sivuhuoneeseen virallisen syyttäjän kera, saapuu sinne osa vastaajia esittämään vaatimuksiaan. Muudan vastaajista potkaisee oikeuden jäsentä sääreen. Yleistä syyttäjää potkitaan niin ikään, hänet uhataan tappaa j. n. e. Kaikkeen tähän ei järjestysvallalla, nykyisellä miliisillä, ole mitään sanomista, miliisimiehet kun olivat nähneet hyväksi poistua mellastuksen ajaksi koko oikeuspaikalta.

Se kylvö, jota ”Työmies” ja muut sosialistilehdet ovat viime aikoina tehneet ”porvarillisen” oikeuslaitoksen mustaamiseksi, alkaa siis jo kantaa näkyväisiä hedelmiä. Kun puolueen johto selittää ”luokkatuomioiden” antamiseksi sitä, että tuomioistuimet tuomitsevat voimassaolevan lain mukaan ja kun sen ensimmäiset luottamusmiehet istuvat kokouksissa, joissa vaaditaan, ettei rikollisia saa rangaista, ei olekaan ihme, jos tällainen sanoin ja teoin harjoitettu häikäilemätön kiihoitustyö saa aikaa seurauksia ja tekoja, jotka eivät kuulu oikeusvaltioon.

Mutta niin surkeaan alennustilaan ei kansamme enemmistö vielä ole joutunut, ettei se nousisi moista villiintymistä vastaan. Pelkkä yhteiskunnallinen vaistokin sanoo jokaiselle kansalaiselle, joka ei vielä ole kiihoituksen sokaisema, että lain herruus on säilytettävä, että oikeusturvallisuus on välttämätön järjestetyn yhteiskuntaelämän perusedellytys. Päättävästi on sellainen röyhkeys lopetettava, josta edellä on kerrottu, ja oikeuden julkeat häväisijät saatettava siihen ankaraan rangaistukseen, jonka laki heille määrää. Ja ellei nykyinen järjestysvalta täytä tehtäväänsä, on välttämättä ja viipymättä tilalle luotava uusi, joka on tehtäväinsä tasalla.

9.11.1917
Valtataistelu Venäjälla ja tilanne meillä

Viime päivinä Venäjältä saapuneitten tietojen mukaan on tilanne siellä kehittynyt äärimmäisen jännäväksi. Kaikesta päättäen tapahtuu Venäjällä parhaillaan käynnissä olevan tärisyttävän ja seurauksiltaan arvaamattoman valtataistelun kautta ratkaiseva välienselvitys toiselta puolen bolsheivikien ja heidän hengenheimolaistensa sekä toiselta puolen maltillisempien ainesten välillä. Kumpi puolue lopulta pääsee aseman herraksi, ei vielä vioda lopullisella varmuudella sanoa, mutta meidän kannaltamme on tilanne joka tapauksessa selvä. Pääsipä siellä voitolle kumpi rhmä tahansa, on meidän ehdottomasti pysyttävä Venäjällä kehittyvien tapahtumien syrjästäkatsojina. Kun me olemme jyrkästi vaatineet ja tulemem edelleen vaatimaan, etteivät venäläiset sekaannu meidän oloihimme, ei meillä myöskään ole pienintäkään aihetta tai vähintäkään oikeutta sanoin tahi teoin puuttua siihen kamppailuun, jota tällä hetkellä luonnonvoiman tavoin riehuu Venäjällä. Mitä epäviisainta ja vaarallisinta olisi meidän heittäytyä mukaan tähän otteluun, joka, vaikkapa se saattaa ollakin meille kohtalokas, kuitenkin on venäläisten oma asia.

Mutta se myllerys, jonka valtaan Venäjä nyt on joutunut, ei voi olla välillisesti vaikuttamatta tilanteen kehitykseen myöskin meillä. Sen pitäisi voida jo jokaiselle osoittaa selväksi, että meille on nyt välttämätöntä koota kaikki voimat asemamme turvaamiseksi, jos mielimme pysyä pystyssä sen tulivuoren juurella, joksi Venäjä nyt on muuttunut. Tärkeämpää kuin milloinkaan ennen on, että koko kansamme voimat kootaan nyt yhteiseen rintamaan, jos tahdomme säilyttää yhteiskuntalaitoksemme ehinä ja kansallemme edes jotenkuten siedettävän elämän mahdollisuudet.

Sitä varten on välttämätöntä, että maahamme saadaan yleistä arvonantoa ja luottamusta nauttiva hallitus, joka kykenee ohjaamaan valtiolaivaamme ankaran ajan melskeitten keskellä. Tähän päämäärään on meillä nyt kiireisesti pyrittävä, kaikin voimin on siihen ponnisteltava. Mikään ryhmä tai puolue ei ole oikeutettu vetäytymään syrjään tai vaikeuttamaan kysymyksien onnellista ratkaisua. Me oletamme, että yhteishenki kaikesta viime aikojen puoluekatkeruudesta huolimatta on yhteisen vaaran hetkellä osoittautuva siksi eläväksi, että se voi meidät kansana yhdistää. Jokainen isänmaallisesti ja valtiollisesti valveutunut kansalainen toivottavasti käsittää, ettei maamme ja kansamme käy hyvin, ellemme me nyt jaa hallitusasiain säännöllistä menoa turvatuksi.

Viimeaikaiset tapaukset ovat meille kaikella tarvittavalla selvyydellä osoittaneet, että järjestymättömät pimeät ja ilkeämieliset voimat ovat päässeet valloilleen. Sietämättömän ja helposti harhaan johdettavan venäläisen sotaväen avulla uhkaavat ne hävittää kaiken järjestyksen maastamme ja heittää kansamme ryöstöjen ja murhien uhriksi. Jos näin saa tapahtua, joutuu yhteisen tuhon omaksi yhtä hyvin herra kuin työmieskin.  Verekset kokemukset Venäjällä näyttävät, ettei silloin ketään säästetä, kun hillitsemättömät sotajoukot lähtevät hävitysretkilleen.

Lohdullista n viime aikoina ollut panna merkille, että tilanteen vakavuus aletaan käsittää sosialistienkin tahola ja sielläkin ymmärtää, että nyt on yksimielisyys maamme hävityksen ehkäisemiseksi saatava aikaan. Juuri sosialisteista riippuukin tässä suhteessa paljon. Sen tähden odottaakin Suomen kansa jännittynein mielin, mitä sosialistipuolue lopulta tekee, vetäytyykö se erilleen muista vai kuten viimeiseen saakka hartaasti toivotaan, yhtyy muiden ryhmien kanssa sotiemme, kansamme ja isänmaamme hävityksen estämiseksi.

***

Tapahtumat tuelva hirvittävällä nopeudella. Sen jälkeen kuin edellä oleva oli kirjoitettu,  on käynyt selville, että Venäjän väliaikainen hallitus on menettänyt valtansa. Näin on niin hyvin Venäjä kuin Suomikin toistaiseksi korkeinta tunnustettua valtiovaltaa vailla. Tämä tosiasiallinen olotila tekee välttämättömäksi luoda meillä elin, joka ryhtyy korkeinta valtiovaltaa harjoittamaan. Ilman hallitusta emme voi elää, se on sula mahdottomuus, varsinkin hetkellä, jolloin sekasorto, venäläisen sotaväen esiintyminen ja yhä kärjistyvä elintarvikepuute uhkaa syöstä maan ja kansan perikatoon.

Kaikeksi onneksi on meillä koolla eduskunta, joka voi ryhtyä tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin. Me emme ymmärrä muuta, kuin eduskunnan on asetettava maahan hallitus. Venäjän väliaikainen hallitus, jonka kanssa oli sovittelujen kautta tahdottu saada järjestetyksi kysymys korkeimmasta vallasta, on kaatunut ja maamme joutunut vaille korkeinta hallitusvaltaa. Tällaisen tapauksen sattuessa on kansan eduskunnalla vanhojen perustuslakiemmiekin mukaan oikeus päättää uuden hallitusvallan asettamisesta, jota välttämätän käytännöllinen pakkokin vaatii.

Minkälainen sen tulisi olla, yksihenkilöinen valtionhoitaja tai kolleginen direktorio tai senaatin talousosasto, se on toisarvoinen kysymys. Pääasia on että saadaan aikaan hallitusvalta ja että se savutetaan niin suurella yksimielisyydellä kuin suinkin.