6.12.1917
Suomen kansalle.
Suomen eduskunnan istunnossa tänä päivänä on Suomen Senaatti puheenjohtajansa kautta antanut Eduskunnan käsiteltäväksi m.m. ehdotuksen uudeksi hallitusmuodoksi Suomelle. Antaessaan tämän esityksen Eduskunnalle on Senaatin puheenjohtaja Senaatin puolesta lausunut:
Suomen Eduskunta on 15 päivänä viime marraskuuta, nojaten maan hallitusmuodon 38 §:ään, julistautunut korkeimman valtiovallan haltiaksi sekä sittemmin asettanut maalle hallituksen, joka tärkeimmäksi tehtäväkseen on ottanut Suomen valtiollisen itsenäisyyden toteuttamisen ja turvaamisen. Tämän kautta on Suomen kansa ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, ja nykyiset olot sekä oikeuttavat että velvoittavat siihen. Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi käyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosisatainen vapauden kaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana.
Tämän päämäärän saavuttamiseksi tarvitaan lähennä eräitä toimenpiteitä Eduskunnan puolelta. Suomen voimassaoleva hallitusmuoto, joka on nykyisiin oloihin soveltumaton, vaatii täydellistä uusimista, ja siitä syystä hallitus nyt on Eduskunnan käsiteltäväksi antanut ehdotuksen Suomen hallitusmuodoksi, ehdotuksen, joka on rakennettu sille perusteelle, että Suomi on oleva riippumaton tasavalta. Katsoen siihen, että uuden hallitusmuodon pääperusteet on saatava viipymättä voimaan, on hallitus samalla antanut esityksen perustuslain säännöksiksi tästä asiasta sekä eräitä muitakin lakiehdotuksia, jotka tarkoittavat tyydyttää kipeimmät uudistustarpeet ennen uuden hallitusmuodon aikaansaamista.
Sama päämäärä vaatii myös toimenpiteitä hallituksen puolelta. Hallitus on kääntyvä toisten valtojen puoleen saadakseen maamme valtiollisen itsenäisyyden kansainvälisesti tunnustetuksi. Tämä on erityisesti nykyhetkellä sitä välttämättömämpää, kun maan täydellisestä eristäytymisestä aiheutunut vakava asema: nälänhätä ja työttömyys pakottavat hallitusta asettumaan suoranaisiin väleihin ulkovaltojen kanssa, joiden kiireellinen apu elintarpeiden ja teollisuutta varten välttämättömien tavarain maahantuomiseksi on meidän ainoa pelastuksemme uhkaavasta nälänhädästä ja teollisuuden pysähtymisestä.
Venäjän kansa on, kukistettuansa tsaarinvallan, useampia kertoja ilmoittanut aikovansa suoda Suomen kansalle sen vuosisataiseen sivistyskehitykseen perustuvan oikeuden omien kohtaloittensa määräämiseen. Ja laajalti yli sodan kaikkien kauhujen on kaikunut ääni, että yhtenä nykyisen maailmansodan tärkeimmistä päämääristä on oleva, ettei yhtäkään kansaa ole vastoin tahtoansa pakotettava olemaan toisesta riippuvaisena. Suomen kansa uskoo, että vapaa Venäjän kansa ja sen perustava kansalliskokous eivät tahdo estää Suomen pyrkimystä astua vapaiden ja riippumattomien kansojen joukkoon. Ja Suomen kansa rohkenee samalla toivoa maailman muiden kansojen tunnustavan, että Suomen kansa riippumattomana ja vapaana paraiten voi työskennellä sen tehtävän toteuttamiseksi, jonka suorittamisella se toivoo ansaitsevansa itsenäisen sijan maailman sivistyskansojen joukossa.
Samalla kuin hallitus on tahtonut saattaa nämä sanat kaikkien Suomen kansalaisten tietoon, kääntyy hallitus kansalaisten, sekä yksityisten että viranomaisten puoleen, hartaasti kehoittaen kutakin kohdastansa, järkähtämättömästi noudattamalla järjestystä ja täyttämällä isänmaallisen velvollisuutensa, ponnistamaan kaikki voimansa kansakunnan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi tänä ajankohtana, jota tärkeämpää ja ratkaisevampaa ei tähän asti ole Suomen kansan elämässä ollut.
Helsingissä, 4 päivänä joulukuuta 1917.
Suomen Senaatti:
P.E. Svinhufvud
Kyösti Kallio
Onni Talas
Heikki Renvall
Alexander Frey
O.W. Louhivuori
E.N. Setälä
Jalmar Castrén
Juhani Arajärvi
E.Y. Pehkonen
A.E. Rautavaara
7.12.1917
Suomen riippumattomuuden turvaaminen.
Eduskunta päätti eilen hyväksyä periaatteen, että Suomi on riippumaton tasavalta ja valtuutti hallituksen ryhtymään toimenpiteisiin saattaakseen valtiollisen itsenäisyytemme tunnustetuksi.
Eduskunnan täysi-istunnossa eilen klo 2 i.p. johti puhetta puhemies J. Lundson. Eduskunnalle esitettiin seuraava puhemiehelle jätetty porvarillisten ryhmäin kirjelmä vastaukseksi hallituksen puheenjohtajan tiistaina eduskunnassa pitämään puheeseen:
Pyydämme tilaisuuden saada tämänpäiväisessä täysi-istunnossa esittää eduskunnan päätettäväksi: Sen johdosta, että hallitus on tehnyt eduskunnalle esityksen uudeksi hallitusmuodoksi, joka on rakennettu sille pohjalle, että Suomi on riippumaton tasavalta, eduskunta korkeimman valtiovallan haltijana päättää puolestaan hyväksyä tämän periaatteen ja hyväksyä myös, että hallitus saattaakseen Suomen valtiollisen itsenäisyyden tunnustetuksi, ryhtyy niihin toimenpiteisiin, jotka hallitus on sitä varten tarpeelliseksi ilmoittanut. Helsingissä, jouluk. 6 p. 1917
Santeri Alkio, Pekka Ahmavaara, Ernst Estlander, Hyösti Haataja , Erkki Pullinen
Sosialidemokraattien kirjelmä.
Heti edellä mainitun kirjeen esitettyä lausui Ed. Manner (sos.): Puhemiehen äsken lukemaa aloitetta ehdotukseksi minä puolestani en voisi kannattaa useastakaan syystä. En kuitenkaan tällä kertaa ainakaan vielä tahdo mielipidettäni laajemmin selostella. Luetun ehdotuksen sijasta ehdottaisin eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavaa: ”Suomen korkeimman valtiovallan haltijana lausuu Suomen eduskunta periaatteen, että Suomi on oleva riippumaton tasavalta. Tämä riippumattomuus on koetettava toteuttaa sovinnollista tietä Venäjän kanssa aikaansaatavalla sopimuksella. Siitä ehdotusta tekemään olisi asetettava yhteinen neuvottelukunta, jossa olisi yhtä monta Suomen ja Venäjän edustajaa. Neuvottelukunnan tulisi tehdä myös muita ehdotuksia Suomen ja Venäjän suhteiden järjestämiseksi. Nuo ehdotukset olisi alistettava molempien valtioiden täysivaltaisten valtioelinten lopullisesti hyväksyttäväksi. Suomen olisi koetettava saada myös muut valtiot tunnustamaan Suomen riippumaton tasavalta ja tekemään sen kanssa sopimuksia suhteiden järjestämisestä.
Edellä mainituita asioita valmistelemaan sekä tekemään niistä ehdotuksia eduskunnan hyväksyttäviksi päättää eduskunta asettaa 17-henkisen valiokunnan.
Ed. Jalonen kannatti ed. Manneria.
Eduskunnan päätös.
Lippuäänestyksessä annettiin 100 ääntä porvarillisten ehdotuksen hyväksi ja 88 ääntä sosialidemokraattien ehdotuksen hyväksi. Eduskunta siten hyväksyi edellisen kirjelmän.
Vastalause.
Ed. Salin (sos.) pyysi pöytäkirjaan merkittäväksi vastalauseen sitä edesvastuutonta (!) politiikkaa vastaan, jota eduskunnan edellä hyväksymä kirjelmä osoittaa, ja johon eduskunnan suurella vähemmistöllä ei ole ollut etukäteen tilaisuutta tutustua. Puhuja sanoi siirtävänsä vastuun tästä politiikasta porvaristolle.
Ed. Valpas-Hänninen (sos.) ja ed. Häkkinen (sos.) ilmoittivat, etteivät he ottaneet osaa äänestykseen.
Ed. Juutilainen (maal.) ilmoitti, että sosialidemokraatit olivat saaneet kirjelmästä ennakolta tiedon.
8.12.1917
Suomen lippu.
Komitea asetettu laatimaan ehdotusta.
Senaatti on asettanut komitean, johon kuuluvat kauppaneuvos Lars Krogius, arkkitehti Eliel Saarinen ja tri U.T. Sirelius, laatimaan ehdotusta Suomen kauppa- ja sotalipuksi.
Helsingin Laivanpäällikköyhdistys käsitteli toissapäiväisessä kokouksessaan Suomen lippukysymystä. Välttämättömänä pidettiin, että Suomen itsenäisenä valtiona täytyy mahdollisimman pian saada oma kauppalippu. Vilkkaan keskustelun jälkeen yhdyttiin kannattamaan lippuehdotusta, jossa on keltainen risti punaisella pohjalla ja yläosassa tangon lähellä 9 valkoista tähteä. Valittiin kapteenit G. Stenius ja V. Sundman jo seuravana päivänä toimittamaan senaatin tiedoksi yhdistyksen mielipide ja huomauttamaan asian kiireellisyydestä.
Suomen Laivanpäällystöliiton hallinto on lähettänyt merenkuluntarkastajalle kirjelmän, jossa pyydetään, että merenkuluntarkastaja sen johdosta, että Suomen itsenäisyysjulistuksen tapahduttua on odotettavissa oma lippu, esittäisi asianomaisille sanotun liiton Turun paikallisyhdistyksen mielipiteen, jota kannattavat lukuisat laivapäälliköt.
toivomuksena lausutaan kirjelmässä, että Suomen kauppalippu muistuttaisi Skandinavian maitten samallaisia lippuja.
8.12.1917
Viinankeittäjän viljat takavarikoitu.
T.k. 5 p:nä takavarikoi Mäntyharjun kunnan elintarvelautakunta talollisen Taavetti Heikkilän talosta kaikki talon viljavarat, ottaen viljan säilytyshuoneiden avaimet huostaansa ja sulkien niiden ovet sineteillä. Myöskin suljettiin talon tuulimylly sinetillä. Toimenpide aiheutui siitä, että Heikkilältä hävitettiin viikko sitten salaviinapolttimo ja että Heikkilä on tunnettu muutenkin paatuneeksi viinankeittäjäksi. Parhaillaan on hän kärsimässä vankilassa kahta eri vankeusrangaistusta jaloviinan poltosta.
15.12.1917
Venäläisten sotajoukkojen siirtäminen Suomesta.
Hallitus vaatii sitä sotilasviranomaisilta. Nämä ovat ilmoittaneet sen jo alkaneen.
Eduskunnalle esiteltiin eilen seuraava senaatilta saapunut kirjelmä:
Eduskunnan tietoon saa hallitus kunnioittaen saattaa tänä päivänä päättäneensä kääntyä Venäjän sotilasviranomaisen puoleen vaatimuksella, että Suomessa oleva venäläinen sotaväki viipymättä poistetaan maasta. Tätä vaatimusta on hallitus perustellut pääasiassa seuraavilla syillä:
että Suomen miehittäminen venäläisillä sotajoukoilla on aikanaan katsottu sotilaallisista syistä tarpeelliseksi Venäjän luoteisen rajan ja valtakunnan pääkaupungin turvaamiseksi, mutta että sen jälkeen kuin Suomi on julistautunut itsenäiseksi ja haluaa Venäjän, sanoin kuin muidenkin valtojen kanssa ylläpitää täysin puolueettomia, ystävällisiä suhteita, ei venäläisen sotaväen Suomessa olo enää ole sotilaallisten syiden vaatima;
että uhkaava elintarvepula, jonka kärjistymiseen täällä oleva varsin lukuisa sotaväki antaa lisää aihetta käyttämällä maan niukkoja varastoja, jopa suorastaan estämällä sellaisten maahan tuontia, välttämättömäksi tekee sotaväen pikaisen poistamisen maasta;
että Suomeen sijoitetuista venäläisistä joukoista sen ohella osa on, sekautumalla maan sisäisiin asioihin estänyt järjestyksen ylläpitämistä Suomessa, vieläpä ottanut osaa maan levottomimpien kansanainesten toimeenpanemiin laittomiin tekoihin; sekä
että venäläisen sotaväen varustaminen Suomen valuutalla, johon tarvittaisiin useampia kymmeniä miljoonia markkoja kuukaudessa, kohta käy mahdottomaksi maan rahavaroilla tyydyttää.
Suomen senaatin päätöksen mukaan senaatin puheenjohtaja.
Tämän yhteydessä voidaan mainita, että täkäläinen sotilasaluekomitea äskettäin pyytäessään senaatilta Suomen valuuttaa, samalla on Venäjän tasavallan hallituksen puolesta ilmoittanut, että sotaväen siirtäminen Suomesta on jo alkanut.
15.12.1917
Nobelin rauhanpalkinto.
Annettu Sveitsin Punaiselle ristille.
”Nash Vjekin” Tukholmasta saaman tiedon mukaan on Nobelin rauhanpalkinto v. 1917 annettu Sveitsin Punaiselle ristille.
17.12.1917
Pogromi Turussa.
Aseelliset miesjoukot hävittäneet viime yönä liikkeitä. – Ryöstötavaraa kannettu sylikaupalla automobiileihin. – Murhapolttoja sattunut. – Haavoittuneitakin on.
Sunnuntai-iltana k:lo 11 aikaan alkoi Turussa hirveä pogromi. Asestetut miesjoukot alkoivat särkeä kivillä ja ampuma-aseilla liikkeitten näyteakkunoita ja ryöstää liikkeitä. Aamuun saakka jatkui hillitöntä hävitystä. Seurauksena tästä on, että keskikaupungin suurimpien liikkeiden kalliit näyteikkunat ovat säpäleinä ja niistä on ryöstetty paljon omaisuutta. Muutamia henkilöitä on haavoittunut, mutta mikäli tiedetään ei tähän saakka kuolleita ole.
Maanantai-aamuna k:lo 5 aikaan asestetut miehet valtasivat postitalon, pakottaen sen lakkotilaan. Suomen Pankki ja yksityispankit sekä myöskin tullikamari ovat kiinni. Rautatieasemalla, hovioikeudessa ja lääninhallituksessa olivat olot vielä aamulla ennallaan.
Mikäli tähän asti tiedetään, on liikkeistä viety useampien kymmenien tuhansien markkojen arvosta omaisuutta ja ryöstöissä nähtiin osallisina vaimoja ja lapsia, puhumattakaan sotilaspukuisista henkilöistä, jotka kantoivat ryöstettyä tavaraa sylikaupalla.
Sunnuntai-aamuna k:lo 2 aikaan oli Turun Sanomien rotatsionihuone sytytetty kahdesta eri kohdasta palamaan. Tuli saatiin kuitenkin ehkäistyksi. K:lo 9 aikaan sunnuntaiaamuna oli saman kirjapainon siviililatomon ullakko sytytetty tuleen. Ennen kuin palokunta sammutti valkean ennättivät liekit vahingoittaa useiden tuhansien markkojen arvosta omaisuutta.
Maanantai-aamuna matkustivat Helsinkiin Turun kaupunginvaltuuston neuvottelijat keskustelemaan senaatin sisäasiaintoimituskunnan päällikön, senaattori Castrénin kanssa Turun miliisikysymyksestä. Niin kuin tiedetään, on sanottu miliisi lauantai-illasta k:lo 10 ollut lakossa.
Eräs silminnäkijä on meille kertonut Turun kauhutapahtumista:
Mellastus alkoi sunnuntaina klo 10:n ajoissa illalla ja jatkui sitä tähän aamuun. Pääkatujen varsilla on hävitetty noin 60 liikettä – akkunat särjetty, useissa ovet säpäleinä, monesta tavaroita ryöstetty. Vahingot nousevat satoihin tuhansiin markkoihin, mutta tietenkin niitä on vielä mahdotonta osapuilleenkaan arvioida. Eräässäkin liikkeessä on hävityksen ja ryöstön aiheuttama vahinko ainakin 60,000 mk.
Ryöstötavaraa koottiin automobiileihin sylikaupalla.
Tänään päivällä ilmoitettiin meille Turusta, että m. m. kahden kultaseppäliikkeen näyteikkunoissa olleet arvoesineet ovat ryöstetyt. Niin ikään on ryöstetty tavaroita vaatetus- y. m. liikkeistä. Useita henkilöitä on pahoinpidelty. M. m. liikemies Försteä on ammuttu jalkaan.
Liikkeiden akkunoihin ja oviin naulataan lautoja suojaksi rosvoja vastaan.
22.12.1917
Rosvojen hirmuvalta Helsingin ja Sipoon pitäjissä.
N. s. ”miliisi” järjestänyt pahantekijöille rosvoamistilaisuuden julistamalla lakon Helsingin pitäjässä. Turkulaiseen tapaan on Helsingin ja Sipoon pitäjissä ryöstetty kauppoja ja yksityisasuntoja. Asukkaat useissa paikoin paenneet kodeistaan. Viime yötä odotettu kauhulla.
Kuten muistettaneen, hyökkäsivät malmilaiset punakaartilaiset, jotka ovat osaksi ennen paikkakunnalla asuneita, osaksi myöhemmin paikkakunnalle muuttaneita ”patterityöläisiä”, sosialistien ”suurlakon” aikana Helsingin pitäjän järjestysmiesten kimppuun murhaten kaksi ja haavoittaen m. m. nimismies Hauptia niin, että hän on edelleen vuoteen omana. Tämän jälkeen ovat nämä ”järjestyksen ylläpitäjät” järjestelmällisesti vainonneet pitäjän järjestysmiehiä. Sitten suurlakon ei Malmilla ole ollut mitään järjestysvaltaa, ellei ota lukuun itse mellastajien asettamaa ”miliisiä”, joka osaltaan on ollut mukana epäjärjestystä aikaansaamassa. Tämän ”miliisi” on turkulaisten tapaan vaatinut itselleen laillisen järjestysvallan nimeä ja oikeuksia ja on se tämän vuoksi vaatinut kunnan varoista ”palkkaa”. Pääkortteerinaan on tämä järjestysvalta pitänyt Malmilla sijaitsevaa kunnantaloa.
”Miliisi”lakko alkanut.
Eilisessä ”Työmiehessä” on seuraava uutinen:
”Helsingin pitäjän kunnallisjärjestön päätöksen mukaisesti alkoi Helsingin pitäjää käsittävä miliisilakko torstaina vasten yöllä klo 12. Lakon tekemisen aiheutti se, että viime aikoina järjestystä pitänyt miliisimiehistö ei ole saanut palkkaansa, eikä muutenkaan järjestyskuntaa viranomaisten taholta ole laillisesti tunnustettu.”
”Helsingin pitäjän järjestyneelle työväelle on osoitettu seuraava julistus:
Kunnassamme alkaneen järjestysmiesten lakon aikana voivat provokaattorit ja huligaanit käyttää tilannetta hyväksensä, työväenliikettä vahingoittaakseen. Työväenjärjestöjen jäseniä kehoitetaan pysymään erillään sellaisista aineksista. Järjestöpäätöksiä rikkovia tullaan pitämään työväenliikkeen vihollisina. Vastuu tihutöistä lankeaa tekijöille itselleen, sekä yhteiskunnan vallanpitäjille.
Malmilla, jouluk. 20 p. 1917.
Kunnallisjärjestökokouksen valitsema toimikunta.”
Näistä uutisista päättäen on siis ”miliisi” aloittanut lakon ja siten antanut luvan huligaaneille ja muille punakaartissa ja sen liepeissä heiluneille painostaa ”palkka- ja oikeustaisteluaan”. Malmilta lähtikin liikkeelle jo keskiviikko-iltana – siis ennen ”lakon” alkamista – ryövärijoukkueita, jotka eivät näytä huomanneen ”sallitun alueen” s. o. Helsingin pitäjän rajoja, vaan ovat ulottaneet retkensä Sipoon pitäjäänkin.
Seuraavassa hajallisia tietoja niistä roistonteoista, joiden niin sanoaksemme aatteellisena tarkoitusperänä on saada Helsingin pitäjän väkivalloin toimeensa ryhtyneelle miliisille lainalaisen yhteiskunnan tunnustus. Tiedot ovat hajanaisia siksi, että puhelinlinjoja on katkottu, ihmisiä joukoittain paennut, jäljellejääneet kauhun valtaamia.
Sottungin kylässä, Helsingin pitäjässä ryöstetty rahaa, arvoesineitä, vaatteita, elintarpeita y. m. 7 talosta.
Eilistä vasten aamuyöllä ilmestyi Sottungin kylään Helsingin pitäjässä satakunta asestettua huligaania, joista useat tunnettiin punakaartilaisiksi. Nämä murtautuivat klo 2 yöllä kauppias S. Lindqvistin sekatavaramyymälään, josta ryöstettiin noin puolet kaikista tavaroista ja kaikki myymälässä olleet rahat, arviolta puolitoista sataa markkaa. Tämän jälkeen siirtyivät rosvot asuinhuoneisiin, jossa mellastelivat ryöstäen pitkin aikaa. Kauppiaalle koituneita vahinkoja, jotka ovat hyvin tuntuvat, ei ole vielä voitu arvioida.
Täältä siirtyivät rosvot kylässä oleviin taloihin. Talollisen Eklundin luona mellastelivat he rikkoen ovia ja huonekaluja. Rahoja etsiessään särkivät he piirongin. Saaliikseen ottivat rosvot täältä rahaa, vaatteita y. m. tavaraa.
Viimeksimainitun veljen, tilanomistaja Karl Eklundin luona rosvosivat asestetut paitsi rahaa, ruokatavaroita.
Tilanomistajien Böstmanin ja Falkin luona rosvosivat he rahaa, vaatteita, ruokatavaroita sekä kultakellon perineen.
Nygårdissa, jonka omistaa hra Helenius, ryöstivät rosvot rahaa, kellon, vaatteita ja ruokatavaroita. Myöskin talon rengin parhaimmat vaatteet ja saappaat joutuivat heidän saaliikseen. Ryöstäjistä tunsivat talon asukkaat erään Walter Lönnqvist –nimisen miehen, joka viime marrask. 1 p:ään asti oli palvellut edellämainitun tilanomistajan Falkin luona renkinä ja sen jälkeen asunut Malmilla n. s. sunnuntaipalstoilla.
Kottis-nimisellä tilalla eivät ryövärit tyytyneet ainoastaan viemään rahoja, kelloja y. m. tavaan, vaan lisäksi pahoinpitelivät talon isäntää hra Fredrik Lönnqvistiä. Rosvot, jotka luulivat, että hra Lönnqwist aikoi paeta, tarttuivat häntä kurkusta ja löivät häntä. Isäntä ei kuitenkaan aikonutkaan paeta, vaan alkoi etsiä piironkinsa avainta, jotta ei rosvojen olisi tarvinnut särkeä huonekalua.
Vasta klo 5 tienoissa aamulla olivat rosvot suorittaneet työnsä kylässä ja poistuivat saaliineen, jota lienee kuljetettu pois hevosilla.
Huligaanien rosvoukset Helsingin pitäjän kirkonkylässä.
Helsingin pitäjän kirkonkylästä tunkeutuivat rosvot viime torstaina klo 11 illalla Bäckströmin taloon. Miehiä oli 15 ja olivat he kaikki asestetut. Saaliikseen he saivat talosta erään meille tulleen ilmoituksen mukaan noin 2,000 mk. rahaa.
Tämän jälkeen tunkeutuivat ryövärit kauppias Olanderin luo. He katkoivat puhelinjohdot ja särkivät ikkunat. Myymälästä anastivat he tupakat ja makkarat sekä kassassa olevat rahat, kaikkiaan noin 50 mk.
Rosvot tunkeutuivat myös torstai-iltana Folkbyssä rusthollari Seleniuksen asuntoon ryöstäen noin 7,600 mk. rahaa ja ruokatavaroita. Täälläkin olivat rosvot avunpyyntöjen vaikeuttamiseksi katkaisseet puhelinjohdot.
Huligaanien rosvousyritykset Mellunkylässä.
alkoivat torstai-iltana, jolloin asestetut miehet yrittivät ryöstää puutarhuri Ingrejuksen? asunnon. Kun eräs miehistä ojensi revolverinsa, löi rva Ingrejus aseen rosvon kädestä. Samassa saapui hra Ingrejus sisään, jolloin miehet katsoivat parhaaksi poistua.
Puutarhuri In.. luota menivät miehet kauppias Korpelan myymälään, jossa vaativat rahoja. Kauppias Korpela oli kuullut ennakolta huligaanien tulosta ja ilmoittanut asiasta muutamille sotamiehille, jotka saapuivat myymälään. Tällöin ampuivat huligaanit kolme laukausta sotilaita kohti kuitenkaan osaamatta. Venäläiset ampuivat muutamia laukauksia ilmaan. Yksi huligaaneista, joka on palvellut renkinä eräässä lähitalossa, pidätettiin.
Yöllä klo 11 ja 12 välillä saapuivat huligaanit uudelleen puutarhuri Ingresuksen luo, rosvoten tällä kertaa ruokatavaroita.
Huligaanit olivat uhanneet kutsua Malmilta punakaartin avuksi, jolleivat sotilaat jätä heitä rauhaan.
Eilen aamulla kun pari sotilasta aikoi kuljettaa pidätetyn ryöstäjän Helsinkiin, ympäröitsi heidän joukko asestettuja miehiä ja vaativat sotamiehiä luovuttamaan ryöstäjän. Sotamiehet katsoivat olevansa pakotetut päästämään miehen, jonka nimi lienee Ville Mäkeläinen.
Rosvojen uhkauksien vuoksi on kylästä poistunut monta asukasta hakeakseen turvapaikan Helsingistä.
Ryöstö- ja väkivallanyritys Malmilla
Heti torstaita vasten yöllä murtautuivat asestetut miehet Malmin ravintolayhdistyksen myymälään Malmilla ryöstäen sen. Ryöstäjät, jotka ilmoituksen mukaan olivat punakaartilaisia – ottivat saaliikseen sokeria, kahvia, teetä, tupakkaa, vaatetavaroita y. m. tavaraa 5,000−6,000 mk. arvosta, jotka he kuljettivat pois hevosella.
Eilen aamulla klo 5 tienoissa ilmestyi Malmille kymmenkunta asestettua punakaartilaista poliisi Ahlgrenin veljen asunnolle vaatien päästä sisälle. Mitään syytä käyntiinsä he eivät maininneet, vaan ilmoittivat haluavansa puhutella Ahlgrenia. Saatuaan jyrkästi kieltävän vastauksen, ampuivat mellastelijat muutamia laukauksia ja poistuivat.
Helsingin pitäjän Håkansbölesta pakoittivat rosvot pehtorin luovuttamaan kartanon kassan, jossa oli noin 4,000 mk.
Rosvojen retket Sipoon pitäjän alueella.
Torstaina vasten yöllä kl0 2 tienoissa saapui Sipoosta kauppias Liljestrandin luokse kolme asestettua miestä, ilmiottivat eksyneensä ja pyysivät ruokaa, jota heille antoikin noin 70-vuotias rva Liljestrand. Eräs rosvoista tarjosi maksuksi 30 mk rahaa. Kun rva Liljestrand meni viereiseen huoneeseen ja avasi kaapin, hyökkäsivät rosvot huoneeseen ja anastivat kaapista noin 6,000 mk, jotka olivat pääasiassa kertyneet edellisen päivän sokerinjakelusta.
Konnantyönsä tehtyään poistuivat rosvot, mutta palasivat jonkun ajan kuluttua neljännen miehen seurassa, ryöstäen tällöin myymälästä tupakkaa, saappaita ja sulkia.
Rosvot – jotka todella näyttivät etsineen määrätyn alueen, n. s. rosvottavaksi määrätyn Helsingin pitäjän alueen ulkopuolelle – jatkoivat kuitenkin hyvään alkuun päästyään ryöstämistään. Rustitilallinen Forströmin talosta ryöstivät he noin 300 mk., tilanomistaja Bergströmin asunnosta 200 mk., tilanomistaja Blombergin asunnosta 500 mk. ja ruokatavaroita ja leskirouva Relanderin asunnosta pienehkön summan rahaa.
Torstaina aamupäivällä liikkuivat rosvot Östersundomin kylän taloissa ryöstäen ruokatavaroita, jalkineita y. m. Eräältä talolliselta kiristivät he noin 400 mk.
Sipoon Immersbyn kylässä ryösti kaksi kivääreillä varustettua rosvoa kahdelta tilanomistajalta yhteensä 500 mk.
Sipoossa pitivät eilen pitäjän miehet vahtia niillä teillä, joita myöten rosvot mahdollisesti voivat saapua uusille reiteilleen.
Pitäjäläiset kääntyvät avunpyynnöillä lääninhallituksen puoleen.
Eilen saapui lääninhallitukseen kaksi Helsingin pitäjän kirkonkylästä kotoisin olevaa miestä, jotka pyysivät lääninhallitukselta apua pitäjässä riehuvia rosvoja vastaan. Lääninhallituksesta selitettiin asia puhelimitse miliisipäällikkö Roviolle, joka lupasi – jos mahdollista – lähettää miliisejä seuraavaksi yöksi pitämään silmällä rosvoja.
Tilannen Helsingin pitäjässä
on näiden rosvojen riehumisen johdosta käynyt aivan sietämättömäksi. Asukkaat ovatkin tämän johdosta useissa paikoin poistuneet asunnoistaan.
Viime yötä odotettiin eilen monin paikoin kauhulla.
23.12.1917
Joulu
Huoltuu tähtihuntuun suuret salot,
lumisten töllein akkunoista valot
taas kuusten loistaa, mut ei koskaan ennen
näin loistaneen ne synkkiin sydämiin…
Ja tähtitulet Suomen taivahalla
näin tuikkineet ei vuosiin tuhansiin.
Ne kylvää kohtaloja, tulta, tuhkaa;
ne lupaa autuutta, ne syyttää, uhkaa…
Mik’ onkaan osamme, nuor vapautemme,
tuo kauan kaivattu, jo valittaa.
sen aateluus kun suotiin alhaisille…
Sortoa omaa huokaa vapaa maa!
Hyvyyden juhlaan käymme, vaikka lymyy
hyvyyden henget. Huulet kalvaat hymyy
kuin unelmalle joulun-aatokselle.
Lävitse nälän, hurmeen, kyyneleen
kaikk’ kurkottavat kansat onneen uuteen
ah, joulurauhaan, rauhaan ikuiseen!
L. Onerva
23.12.1917
Jäkäläkysymys
Tampereen Teknillisen Seuran Jäkäläkomitean julkaisuja.
Jo keväästä alkaen meillä kuten muuallakin sekä valtio että yksityiset ovat tehneet työtä, että yleisö saataisiin keräämään ruokavastikkeita, kun kaikenlaisesta ravinnosta on kova puute. Leivän jatkoksi on mm. suositeltu jäkälälajeja. Monien kehoitusten ja ponnistusten jälkeen onkin vihdoin päästy niin pitkälle, että useasta paikasta ympäri maatamme on kerätty jäkälävarastoja ihmis- ja eläinravinnoksi.
Mutta juuri nyt kun on onnistuttu voittamaan ainakin jossakin määrin ennakkoluulot ja vastenmielisyys jäkälää kohtaan on laskettu sanomalehtiin uutisia, että jäkälällä ei ole muka mitään arvoa ihmisravintona. Ei ole maltettu edes vartoa siksi kunnes kokeet on lopullisesti suoritettu ja saatu numerolaskut.
Muu tämän kirjoittajan itseltänsä tutkijalta saamien tietojen mukaan väite, ettei peuranjäkälällä olisi mitään arvoa ihmisravintona ei pidä paikkaansa, vaan tähän saakka suoritettujen kokeiden mukaan n. 10 % kuiva-aineesta, jota jäkälässä oli 90 %, suli ihmisruumiissa. Tämän mukaan 100 kilosta ilmakuivaa jäkälää saataisiin siis 9 kiloa ihmisravintoa. Kun 100 kilosta rukiita saadaan n. 80 kiloa ravintoa, niin 9 kiloa peuranjäkälää vastaisi 1 kiloa rukiita. Tämä ei olisi niinkään huonoa eikä tällainen ruuanvastike olisi mitenkään hylättävä puutteen aikana. Me käyämme yleisesti ruuallemme koko joukon ravintoaineita, joiden arvo on melko pieni. 100 kilosta perunoita saadaan esim. vain 20 kiloa ravintoa, ja jos perunat huonosti kuoritaan ja kuorittuina keitetään, niin ravintoarvo saattaa olla vieläkin alempi. Kaalilajeista ja yleensä kasviksista on 80-90 %, jopa 95 % vettä, siis vain 20, 10, 5 % kuiva-aineita eikä tämäkään kaikki varsinaista ravintoa.
Islanninjäkälän ravintoarvo, josta meillä ei vielä ole tehty tutkimuksia, on todennäköisesti paljon suurempi kuin peuranjäkälän. Tähän viittaa jo sekin seikka, että Islannissa sitä yleisesti on käytetty leipäaineena ja kansan vaisto ja kokeilu tässä kohden osuu oikeaan, sillä senhän perusteella kaikki ruoka-aineet ovat tulleet käytäntöön eikä laboratoriokokeiden nojalla.
On väitetty, että kustannukset ovat kovin korkeat. Tämä voi ehkä pitää paikkansa kaupungissa, kun työpalkat, kuljetus ja aineet tulevat huikean kalliiksi ja työn teho on mitätön. Mutta voiko puhua kalliista hinnasta, jos edessä on suoranainen nälkä. Mikä on liian kallista, kun kysymyksessä on tosi hätä, jota on torjuttava omin neuvoin hinnalla millä hyvänsä, kun ei apua ulkoapäin näytä tulevan.
Maalla taas ei jäkälä tule kalliiksi. Oman talon väki, etenkin lapset sen voivat kerätä, oman talon uuneista saadaan tuhka, jolla se lipeöidään ja pienestä myllystä (kahvi-, liha y.m.) se jauhetaan. Mikä tässä on kallista? Vaivannäköä, kun viljaa aitassa on huolestuttavan niukalta ja karja kituu rehun puutteessa.
Jäkälä-kysymystä pohdittaessa on otettava huomioon myöskin sen käyttö karjanrehuna, jona se on epäilemättä sangen arvokas. Sehän on poron pääravinto ja monin paikoin etenkin pohjoisessa sillä ruokitaan nautakarjaa, lampaita, sikoja.
Suuri merkitys saattaa olla jäkälän käytöllä teollisuudessakin liisterinä sekä käymis-, ja hiivatehtaissa. Meidän hiivatehtaammehan nyt seisovat ja me jäämme hiivatta ennen pitkää. Parhaillaan kokeillaan eikö jäkälä soveltuisi korvaamaan viljaa tässä tarkoituksessa. Varmaa vaan on jo nyt, että jäkälän tärkkelys saadaan sokeroitumaan ja käymään, joten on todennäköistä että se kelpaa hiivankin valmistukseen.
Semmoisina puutteen aikoina kuin nykyinen on kerrassaan anteeksi antamatonta levittää ennenaikaisia, hälyttäviä tietoja arvostelukyvyttömän yleisön keskuuteen ja saattaa huonoon valoon vastikeaineet, jotka ovat katsottavat hyvin tehokkaiksi apukeinoiksi. Ainoastaan vastikeaineiden runsaalla käytöllä on esim. Saksassa onnistuttu torjumaan jo sodan alusta alkaen uhannut nälkä.
Emme tahdo epäillä t:ri Tigerstedt’in saamia tuloksia, joita ei edes vielä ole loppuun suoritettu, mutta mainitsemme tässä kuitenkin sen tosiasian, että eri tutkijain eri menettelytapoja käyttäen saadut tulokset saattavat suuresti erota toisistaan, joten niitä arvosteltaessa on oltava varovainen.
B. Mitrofanoff
28.12.1917
Ulkomaat ja Suomen nälänhätä
Sen lisäksi mitä Tukholmasta saapuneen sähkösanoman mukaan eilen kerroimme Ruotsin valtioministerin ilmoittaneen Suomi-kokouksen lähetystölle, mainittakoon vielä, että valtioministeri ilmoitti Ruotsin hallituksen tehneen Suomen hädän lieventämiseksi niin paljon kuin se oli voinut. Niinpä olivat Ruotsin niissä maissa olevat lähettiläät, joilla saattoi olla elintarpeita luovutettavana, jo pari viikkoa sitten saaneet määräyksen Ruotsin puolesta lämpimästi kannattaa niitä esityksiä, joita Suomen asiamiehet ovat tehneet tai tekevät Suomea varten. Ruotsin aloitteesta ryhtynevät myöskin Norjan ja Tanskan hallituksen samaan toimenpiteeseen.
Ruotsin hallituksen harkittavana on myöskin ollut kysymys niistä takeista, joita elintarpeita Suomeen lähettävät maat vaativat, siitä, että apu todella tulee sitä tarvitseville Suomen asukkaille. Viitaten Suomi-kokouksessa tehtyyn esitykseen, että Ruotsin Punainen Risti asettaisi henkilökunnan – jos saadaan varmuutta siitä, että sen välitykselle annetaan arvoa – tarkastamaan lähetettävien elintarpeiden jakelua Suomessa, ilmoitti valtioministeri, että hallitus aikoo heti kun mainittu varmuus on saatu, tehdä siitä ilmoituksen ulkovalloille erittäinkin Yhdysvalloille, painostaakseen siten vielä Suomen puolesta tehtyjä esityksiä, että ostetut varastot saataisiin tuoda Suomeen.
28.12.1917
Brest-Litowskin rauhankonferenssi
Keskusvallat ovat antaneet vastauksen venäläisten esittämiin perusteihin yleisestä rauhasta, hyväksyen periaatteessa mainitut perusteet.
Keskusvallat katsovat kuitenkin, että ehdotukset voidaan toteuttaa vain siinä tapauksessa, että kaikki sodassa olevat vallat poikkeuksetta sitoutuvat tarkasti noudattamaan näitä kaikille kansoille yhteisiä ehtoja.
Venäjän valtuuskunta on vastaukseksi noottiin ehdottanut neuvotteluja keskeytettäväksi 10 päiväksi, jotta kaikkien sotivien maiden kansat ja hallitukset saisivat tilaisuuden tutustua ehtoihin ja lähettää edustajansa neuvotteluihin.
Saksan edustajat Brestissä ovat tunnustaneet Ukrainan valtuuskunnan Venäjän valtuuskunnasta riippumattomaksi edustajaksi rauhanneuvotteluissa.
30.12.1917
Vuosi 1917 kotimaassa.
Suomen kansan tähänastisen historian tärkeimmiksi merkkivuosiksi jää epäilemättä nyt umpeen painuva 1917. Suomen itsenäisyyden vuosi, repivän vallankumouksen vuosi, suurten uudistusten vuosi, nälän ja monenlaisten kärsimysten vuosi. Sen vaiheiden kertominen sellaisessa vuosikatsauksessa, joita sanomalehtiemme on tapana vuodenvaihteessa julkaista, ei ole mahdollista, niin tapausrikas ja monivaiheinen tuo vuosi ollut. Siksi on hyväksyttävä ainoastaan tärkeimpäin ääriviivain mainitseminen.
Kulunut vuosi jatkoi oikeastaan edelläkäyneen ajan kansoja painavia ilmiöitä, jotka meidänkin maassamme kuukausi kuukaudelta yhä raskaammiksi. Sota jatkui, ja vaikka Suomi edelleen pysyi syrjässä taistelujen näyttämöiltä, tuntuivat niiden vaikutukset tänne yhä selvemmin: Kallis aika (?), elintarvikeniukkuus, tulli- ja postivaikeudet, sotaväenmajoitus, sananvapautta lamauttava sotasensuuri, santarmivaino jne. Eivätkä näyttäneet rauhantoiveet, joista yksi oli odotettavissa helpotusta, lähenevän.
Näin elettiin maaliskuulle asti. Silloin rupesi saapumaan sanomia Venäjän kansassa yltyneestä tyytymättömyydestä. Verrattain vähäiset elintarvikelevottomuudet paisuivat yhtäkkiä Pietarissa, jossa melkoinen osa sotaväestä asettui kansan ja äskettäin hajoitetun valtakunnanduuman puolelle, vallankumoukseksi.
Tsaarivalta kaatui, ja sen pakkovaltakeinot murskattiin, duuman piirissä muodostunut väliaikainen hallitus otti ohjatakseen maansa kohtalot kansanvaltaisuuden tietä kokoonkutsuttavaa kansalliskokousta kohden.
Siitä tuntui välittömästi vaikutus Suomeenkin. Tällä vallinnut sortokausi katkesi, kenraalikuvernööri Seyn apulaisineen vietiin vangittuna maasta pois, maan omat miehet ryhtyivät Venäjän uusien vallanpitäjien kanssa neuvotteluihin Suomen autonomisen aseman vakauttamiseksi ja lujittamiseksi. Ns. valtiopäivädelegatsioni piti jatkuvia neuvotteluja, sen ja sosialistien edustajia matkusti Pietariin, ja vihdoin erinäisten vaikeuksien jälkeen ilmestyi suomalaisten laatima ja venäjän väliaikaisen hallituksen maaliskuun 20. p:nä antama ”maaliskuun manifesti”, jossa maan uskonto ja perustuslait sekä sen valtiopäiväsäännön mukaiset oikeudet sille taattiin, laittomat asetukset ja määräykset kumottiin ja niiden mukaan tuomituille annettiin amnestia, sekä luvattiin Suomen oikeuksia laajentaa. Suomen eduskunta, jonka toimivaltaa laajennettava, kutsuttiin koolle, ja Suomen omista miehistä, sen puolueiden edustajista, kokoonpantu hallitus saatettiin erinäisten neuvottelujen ja vaikeuksien jälkeen pystyyn. Siihen tuli sosialidemokraattinen enemmistö, Tokoi senaatin varapuheenjohtajaksi ja se aloitti toimintansa juhlallisella, Suomen riippumattomuuteen tähtäävällä julistuksella. Suomen kenraalikuvernööriksi määrättiin maallemme ja sen oikeuksille entuudestaan suosiollinen mies, Stahowitsh, joka lupasi olla sekautumatta Suomen sisäisiin asioihin, ja Venäjän väliaikaisen hallituksen vaikutusvaltaisin mies, Kerenski, kävi Suomessa antamassa hyviä lupauksia vapaan Suomen ja vapaan Venäjän hyvistä väleistä.
Nämä olivat vallankumouksen alun tärkeimmät, ulkonaiset ääriviivat. Mutta samaan aikaan oli tällä toisella taholla tapahtunut voimakasta liikehtimistä. Sotaväen joukossa muodostui vapauden liike heti veriseksi upseerien vainoksi, kaduillamme ammuttiin, ja ennen pitkää vaikutti höltynyt sotakuri, että Suomen rauhallinen siviiliväestökin sai liikkuvain aseväkijoukkojen ryöstöistä. Tapahtui ”veljeytymistä” tämän sotaväen ja suomalaisen työväen välillä, joka viimeksi mainittu lakkoliikkeiden kautta oli ruvennut vaatimaan lyhennettyä työpäivää ja korotettuja työpalkkoja. Kevään kuluessa tämä liike laajeni maanviljelystöihin, mistä kevättyöt väkivalloin katkaistiin ja estettiin talonpoikia kotiväellään suorittamasta peltotöitään taikka ruokkimasta karjaansa, seurauksella, että kevätkynnöt monin paikoin osaksi jäivät suorittamatta eikä viljaa saatu kylvetyksi siinä määrin kuin odotettavissa olevaan nälkäaikaan olisi ollut välttämätöntä.
Sillävälin oli sekä eduskunta että hallitus uusilla edellytyksillä astunut toimeensa. Kohta senjälkeen kuin senaatin uusi talousosasto oli astunut ”remmiin”, uudistettiin myöskin senaatin oikeusosasto kokonaan ja Suomen lääneihin nimitettiin poistuneiden sortoajan kuvernöörien tilalle uudet kotimaiset maaherrat. Uudistuksia tapahtui samoihin aikoihin myöskin useimmissa keskusvirastoissamme, joista sortoajan miehen poistuivat.
Vallankumoustapauksen seurauksena erotettiin virastaan myöskin Suomen ministerivaltiosihteeri Markoff ja Suomen asiain esittäjän tehtäviä hoiti jonkun aikaa väliaikaiseksi valtakunnanduuman jäsen Roditscheff , joka tässä toimessa myöskin kävi Suomen uuden hallituksen kokoonpanosta neuvottelemassa sekä hänen apulaisenaan A. Protopopoff. Pian kuitenkin nimitettiin uudeksi ministerivaltiosihteeriksi ins. C. Enckell, kunnes tämä virka syksyllä, Suomen julistauduttua itsenäiseksi, menetti entisen merkityksensä ja joutui uusia olija varten uudistettavaksi.
Maamme vanha poliisilaitos kumottiin kohta vallankumouksen puhjetessa ja saatettiin sitten monien uudistusten alaiseksi. Sortovallanaikaiset poliisipäälliköt ja osa miehistöstäkin erotettiin ja niiden sijalle asetettiin ”miliisi”. joka useimmissa kaupungeissamme joutui suoranaisesti sosialististen järjestöjen määräysvallasta riippuvaiseksi. Se toimi kuitenkin heti alun pitäen epätyydyttävästi, voimatta, taikka haluamattakaan, hillitä niitä vakivaltaisuuksia ja epäjärjestyksiä, joita yhteiskunnassa kaikkialla ilmeni ja jotka tyyten hävittivät kansalaisturvallisuuden. Senaatin ja sen siviilipäällikön (A. Serlachiuksen) ponnistuksia uudistaa ja lujittaa järjestysvalta vastustettiin lakkaamatta sosialistiselta taholta muka kansanvallalle vaarallisina yrityksinä, ja tällä oleva venäläinen sotaväki teki kaikki aloitteet siinä suhteessa tehottomiksi. Niin on järjestysvalta koko vuoden ollut epätyydyttävällä taikka sekasortoisella kannalla, jota tilaa m.m. ovat kuvanneet yhä uudistuvat ”miliisilakot”, joiden aikana rikolliset huligaaniainekset ovat suorittaneet mitä vandaalimaisimpia ryöstöjä ja hävitystekoja. Alullepantu lainsäädäntö järjestysvallan uudistamiseksi kunnalliselle pohjalle on sekin viipymistään viipynyt.
Yhteiskunnallinen uudistuslainsäädäntö, jonka oli odotettu uusissa, vapautuneissa oloissa pitkän seisahdustauon jälkeen vihdoinkin nopeasti elpyvän ja edistyvän, suoriutui aluksi yleensäkin perin hitaasti. Eduskunta kokoontui vallankumouksen jälkeen huhtikuun 4 päivänä ja ryhtyi uudistustyöhönsä. Mutta vaikka esityksiä eduskunnalle joudutettiin ja valiokunnat työskentelivät ahkerasti, esiintyi jo ensi tuloksiin nähden vaikeuksia.
Maamme vapautuneessa valtiollisessa asemassa oli näet edelleen epäselviä ja riidanalaisia kohtia. Niin etenkin Suomen korkeimman vallan käyttämiseen nähden. Venäjän väliaikainen hallitus oli sen ensin pidättänyt itselleen, ollen kuitenkin valmis luovuttamaan sitä Suomen senaatille sikäli, kuin se koski Suomen puhtaasti sisäisiä asioita. Uusi senaatti, jonka puolesta varapuheenjohtaja Tokoi eduskunnassa pitämässään puheessa alleviivasi Suomen oikeutta suurempaan itsenäisyyteen Venäjän rinnalla, valmisti asiasta eduskunnalle annettavan esitysehdotuksen, esittäen se venäjän väliaikaisen hallituksen hyväksyttäväksi. Tämä ei kuitenkaan tahtonut hyväksyä sitä senaatin esittämässä muodossa, pyrkien pidättämään Suomen korkeinta valtaa suuremmassa määrin venäläisille viranomaisille.
Näihin neuvotteluihin kului kuukausia, ja niin kauan kuin tämä kysymys oli ratkaisematta, ei eduskunta lainsäädäntötoiminkaan tahtonut määritellä suhdettaan korkeimpaan valtaan. Siksi lainsäädäntökin viivästyi. Sovittelujen kautta saatiin kumminkin vihdoin toimeen väliaikaisen hallituksen eduskunnalle antama esitys, jonka mukaan Suomen sisäisissä asioissa olisi jäänyt Suomen omalle hallitukselle.
Mutta tällä välin oli eduskunnan suurimassa osassa, nimenomaan sosialistisessa puolueessa, joka oli antautunut yhä lähempiin neuvotteluihin Venäjän työ- ja sotilasneuvostojen johdon kanssa, päässyt vallalle se käsitys, korkein valta oli ulko- ja sotilasasioita koskevin rajoituksin joutuva Suomen eduskunnalle, jossa sosialistit olivat enemmistönä ja joille myöskin toimeenpaneva valta ja senaatin määrääminen oli jäävä. Kun hallituksen yllämainittu esitys oli jo melkein valmiiksi käsitelty perustuslakivaliokunnassa, päätti valiokunnan enemmistö heinäkuun alussa, poiketen esityksen pohjalta, yhtäkkiä esittää eduskunnalle sen korkeinta valtaa koskevan, häthätää valmistetun lakiehdotuksen, joka sitten heinäkuun 18 p:nä eduskunnassa hyväksyttiin on tunnettu ”valtalain” nimellä. Tätä valtalakia, jota ei esitetty Venäjän väliaikaiselle hallitukselle hyväksyttäväksi, vaan ainoastaan ”tunnustettavaksi” ei mainittu hallitus kuitenkaan hyväksynyt, vaan aiheutti se eduskunnan hajoituksen elok. 1 p:nä.
Aikaisemmin oli eduskunnassa jo käsitelty ja Venäjän aliaikaisen hallituksen puolesta vahvistettu pari tärkeää lakia, kuten ”elintarvikelaki” eli laki eräänlaisen omaisuuden takavarikoimisesta valtiolle sekä väkijuomain yleinen kieltolaki. Senaatin toimesta oli eduskunnalle valmistettu useita mm. eduskunnan perustuslaillisten oikeuksien ja tuomioistuinlaitoksen kehittämistä koskevia lakiehdotuksia, mutta niihin teki eduskunnan sosialistinen enemmistö joukon mullistavia uudistuksia, eikä niitä ennen eduskunnan hajoittamista oltu esitetty hallituksen vahvistettaviksi, joten nämä työntulokset raukesivat. Etualaan vedettiin eduskunnan enemmistön toimesta lait kahdeksantuntisesta työpäivästä ja uudet kunnallislait, jotka nyt olivat laitetut entistä jyrkempään muotoon, ja niiksi ajoiksi, jolloin ne tulivat eduskunnassa lopullisesti käsiteltäväksi, oli sosialidemokraattien toimesta koottu eduskunnan ympärille suurin määrin mieltäosoittavia kansanjoukkoja ja venäläistä sotaväkeä, joiden oli tarkoitus harjoittaa painostusta mainittujen lakien hyväksymisien hyväksi. Ne hyväksyttiinkin, mutta voimaanastuviksi ne vahvisti vasta uusien vaalien kautta valittu uusi eduskunta.
Lokakuun alussa tapahtuivat näet hajoituksen jälkeiset uudet valtiopäivämiesvaalit. Teoreettisesti eivät kyllä sosialistit näitä Venäjän väliaikaisen hallituksen toimenpiteitä tunnustaneet, ja puhemies Tanner pari yritystä kutsuakseen hajoitetun eduskunnan koolle. Mutta nämä mielenosoitukset jäivät tuloksettomiksi ja käytännössä sosialistit ottivatkin osaa uusintavaaleihin, joiden kautta heidän entinen pieni enemmistönsä eduskunnassa muuttui vähemmistöksi. Vaaleihin, joissa muutamat porvaripuolueet esiintyivät keskenään vaaliliitossa, otti osaa suurempi määrä valitsijoita kuin koskaan ennen, noin miljoona henkeä. Maalaisliiton edustajamäärä kasvoi tällöin jonkun verran, uusi 6-henkinen ”kansanpuolue” ilmestyi ensi kerran eduskuntaamme, muuten jäivät puolueiden voimasuhteet jokseenkin ennalleen.
Jo ennen vaaleja, elokuun lopulla, oli senaatin koonpanossa tapahtunut äkkimuutos. Helsingissä sattuneiden elintarvikemellakkain johdosta erosi siitä ensiksi muutamia sosialistisia senaattoreja ja vähän myöhemmin lähtivät sieltä kaikki sosialistijäsenet. Hallitusasiain hoito jäi silloin senaatin harvainlukuisten porvarillisten jäsenten varaan, kunnes vaalien tulokset tunnettaisiin ja uusi eduskunta marraskuun alussa kokoutuisi. Sen johdosta, että venäläiset sotilaskomiteat määrääviä sotkeutumaan hallitusasioihin, erosi myöskin kenraalikuvernööri Stahowitsh , ja tuli hänen tilalleen äsken eronnut venäläinen ministeri Nekrasov, joka pysyi toimessaan kumminkin ainoastaan marraskuun mellakoihin asti.
Venäläisen sotaväen sekautuminen Suomen asioihin on pitkin vuotta hämmentänyt maamme vallankumouksen aikaisia, muutenkin sekasortoisia oloja. Tästä esiintyi oireita jo keväällä, jolloin sotaväki otti osaa täkäläisiin lakkolevottomuuksiin, mutta se muuttui kansalliseksi vaaraksi varsinkin myöhemmin vuoden varrella, jolloin osa suomalaista työväkeä ryhtyi yhteistoimiin mainitun sotaväen kanssa, saaden sen aseellista kannatusta milloin millekin lainvastaiselle toimenpiteelleen. Kuvaavia olivat tässä suhteessa kaupungeissamme tehdyt väkivaltaisuudet kunnallisia valtuustoja vastaan, joita vangitsemalla kokouspaikkoihinsa ym. väkivaltaisuuksilla tahdottiin pakottaa tekemään määrätynlaatuisia päätöksiä ja luovuttamaan kunnan yhteisiä varoja pidättäjien vaatimiin tarkoituksiin. Näitä levottomuuksia jatkui pitkin koko jälkimmäistä vuosipuoliskoa useimmissa maamme kaupungeissa ja maalaiskunnissa.
Kaikkinaiset väkivaltaisuudet puhkesivat erittäin räikeämuotoisesti uudelleen valitus eduskunnan kokouduttua ja marraskuulla työväenjärjestöjen aloitteesta toimeenpannun ”suurlakon” aikana ja jäljestä. Syyksi yleislakon julistamiseen mainittiin sitä, että eduskunta tahdottiin pakottaa vahvistamaan yllämainitut edellisillä valtiopäivillä hyväksytyt työaika- ja kunnallislait, ”valtalaki” ym. Eduskunnan oli kokouduttuaan marraskuun alussa ensi töikseen koetettava aikaansaada maahamme hallitus ja saada määrätyksi Suomen asema Venäjään nähden. Mutta ennen kuin siitä ehdittiin päästä selville, tapahtui Venäjällä ns. bolshevikien kapina, jonka kautta väliaikainen hallitus syöstiin toimestaan ja aikaansaatiin suurta hämminkiä. Tämä lienee lähinnä vaikuttanut suurlakkokumouksen toimeenpanoon meilläkin, samalla kuin johtavien sosialistien taholta kai tahdottiin tyydyttää niiden puolueen äärimmistöainesten esiintymishalua, jotka äsken olivat perustaneet aseelliset ”punakaartinsa” ja jotka heti lakon julistettua kävivät harjoittamaan terroriaan maassa. Suurlakon päätyttyä asetti eduskunta kuitenkin ”porvarillisen” hallituksen prokuraattori P. Svinhufvudin johdolla sekä hylkäsi niin hyvin ”valtalain” kuin vähän ennen päättämänsä 3-miehisen direktorion, pidättäen korkeimman vallan toistaiseksi, kunnes maan uusi hallitusmuoto ehdittäisiin saada valmiiksi, eduskunnan käsissä.
Uusi hallitus kävi heti käsiksi siihen tehtäväänsä, jonka se oli , sen jälkeen kuin Suomen yhteys Venäjän kanssa sikäläisten mullistusten kautta oli katkennut, ottanut päätehtäväkseen. Se julisti Suomen kansan itsenäiseksi valtioksi, ja eduskunta, jolle tämä juhlallisessa istunnossa esitettiin, hyväksyi tämän toimenpiteen. Tämä tuli olemaan päättyneen vuoden ja Suomen historian suuri merkkitapaus. Kaikkien repivien kuohujen ja kärsimysten keskeltä kohoo tämä tapaus suurena valon ja tulevaisuuden toivona kansallemme, niin paljon kuin tuon saavutuksen käytännölliseksi toteuttamiseksi vielä onkin tekoa.
Näitä suuria tapauksia varjostivat kuitenkin edelleen särkyneen yhteiskuntajärjestyksen synkät puolet. Vallankumous oli meidänkin maassamme nostanut pinnalle paljon sairaalloisia ja edesvastuuttomia aineksia, jotka tukeutuen sosialistiseen puolueeseen ja sen nimessä ”vallankumousta” tehden, saivat virikettä sosialistien kiihotuksesta ja ryhtyivät kaikkinaisiin omavaltaisuuksiin. Niiden ryöstö- , murha- ja kotirauha ym. rikosten kertominen taikka luetteleminenkaan, jotka tässä yhteydessä sisältyvät kuluneen vuoden puitteisiin, sille leimaa-antavina raakuuden ilmiöinä, vaatii kyllä oman erikoisen katsauksensa.
Mainittakoon tässä vain, että sitä ”huligaanimaisuutta” joka on kansamme saattanut huonoon huutoon ulkomaillakin ja mm. heikentänyt itsenäisyyden edellytyksiä sekä suuresti pahentanut kansamme elintarvikehätää, ja jota lopulta johtavat sosialistimmekin ovat ruvenneet kauhistumaan, on erityisesti lisännyt ja lietsonut se alituinen aseiden tuonti ja levittäminen edesvastuuttomalle joukoille, sekä ”punakaartille” että muille, jota yhtenään on Venäjältä päin tapahtunut ja joka on meille tuottanut jatkuvan kansallisvaaran.
Kuluneen vuoden elintarviketilannetta ja taloudellista mullistusta, joka epäilemättä on ollut jossain yhteydessä edellä mainittujen kuohujen kanssa, ei ole tässä katsauksessa tilaisuutta laajemmin kuvata, Elintarvikkeiden niukkuus ja kallis aika, joka on johtunut jatkuvasta sota-ajasta ja ennen kaikkea tuonnin pysähtymisestä Venäjältä, on ollut pitkin vuotta alituisena uhkana ja senvuoksi pakottanut jatkuviin järjestämisiin, tarkastuksiin ja takavarikoimisiin, ja siirtyy tämä kysymys yhtä uhkaavana nousevaan vuoteen, vaikkakin vanhan vuoden lopulla joitakin toiveita viljanavun saamisesta valtameren takaa on ilmautunut. Tähän liittyy myös työttömyyskysymys. Kun viime kesänä paljon työväkeä erotettiin kruununtöistä, jäi työväkeä työttömäksi Ja syksyn kuluessa on se joukko yhä lisääntynyt sen kautta, että monien tehtaiden ym. työpaikkain on tilausten tai raaka-aineiden loppumisen vuoksi täytynyt vähentää työväkeään. Kuntain hätäaputöihin on näitä työttömiä ollut otettava tuhansittain ja uhkaa kuntain talous, kun työpalkat samoin kuin muutkin menot ovat huimaavasti kohonneet, mennä näiden yhä uusia miljoonia nieleväin avustusten takia kokonaan rappiolle. Suurella huolella sen vuoksi näihin ja moniin muihin yhteiskunnallisiin ilmiöihin on tulevaisuutta katsottava.
Vuoden lopulla antoivat ilmenneet aselevon ja rauhan enteen kuitenkin vähän rohkeampia toiveita ihmiskunnalle yleensä, heijastaen niitä meidänkin maahamme. Näiden enteiden sekä niiden yhteydessä toivottavasti tunnustettavan Suomen itsenäisyyden toteutumiseen nyt alkavana vuonna ja niiden tuottamaan taloudelliseen ym. helpotukseen rakentuvat toiveemme uuden vuoden koitteessa.
29.12.1917
Talviurheiluelämä
on nyt Helsingissä hyvässä vauhdissa. Eilen esim. oli täällä täydellinen talviurheilupäivä. Lunta on vallan riittävästi. Tästä syystä tapasi eilen hiihtäjiä ja mäenlaskijoita kaikkialla Helsingin ympäristössä, etupäässä nuorta väkeä, joka täten saa karaisevalla tavalla käyttää hyväkseen joululomansa. Sitä huvia ei aina suoda pääkaupungin nuorisolle.
Luistinradoistamme valmistuu ensimmäisenä Suomalainen Luistinrata, joka jo tavallaan on ollut useita päivä yleisön käytettävänä. Jo tänä iltana on rata valaistuna ja huomenna sunnuntain on virallinen avajainen soittoineen jne.